Pieni tarina siita, miten toivoa ei saa menettaa

Lahto Mui Nesta kohti Saigonia ei sujunut taysin ongelmitta. Oltiin buukattu liput klo 13.30 lahtevaan bussiin. Nain meilla oli rutkasti aikaa ehtia Saigonin lentokentalle, josta lentomme oli maara lahtea klo 21.40. No, kuten arvata saattaa, bussi oli valmiiksi myohassa 2 tuntia. Lisaksi bussi oli tayteen buukattu, ja samoille paikoille oli myyty ylimaaraisia lippuja. Rahinaksihan se meni, kun kiinalaispariskuntaa oltiin siirtamassa myohemmin lahtevaan bussiin. Muutenkin bussin taival oli kuin suoraan hidastetusta filmista. Teoriassa matka Mui Nesta Saigoniin tulisi kestaa 3-4 tuntia. Meidan linjurilta tahan taipaleeseen kului noin 7 tuntia. Vauvat kiljuivat, ilmastointi ei pelittanyt, ihmisia istui muovituoleissa keskella kaytavaa. Bussi suoraan helvetista.

Perille Saigoniin saavuttiin klo 20.55, ja tassa vaiheessa tajuttiin olevamme auttamattomasti myohassa lennolta. Otettiin kuitenkin taksi lentokentalle siina toivossa, etta saataisiin sielta saadettya uudet liput toiselle lennolle. Kun saavuttiin kentalle, huomattiin valotaululta Phuketin koneen olevan myohassa puoli tuntia. Rynnattiin kiireisesti Check in -tiskille, joka oli jo suljettu. Paikalla pyori kuitenkin mies, joka myohemmin osoittautui meidan paivan pelastajaksi. Kerrottiin pikaisesti meidan horrorbussimatkasta, ja mies sai jotenkin jarjestettya meille paikat koneeseen. Rinkat tosin piti raahata lahtoportille, josta ne siirrettaisiin ruumaan. Tama onkin jo toinen stoori, silla aiheutettiin aikamoinen turvallisuusoperaatio kentalla, kun nesteita taynna olevat rinkat piti saada lapi turvatarkastuksista. Eras turvatarkastustantta tuli jopa koneeseen sisalle tarkistamaan, etta rinkat tosiaan ovat ruumassa. Tassa vaiheessa tunne oli uskomaton. Oltiin selvitty lennolle! Reissuilla ja muutenkin on aina hyva pitaa mielessa sanonta: asioilla on tapana jarjestya. Nain kavi tallakin kertaa. :)

Perilla Phuketissa oli tuttu sirkus vastassa. Tehtiin heti karkeen se virhe, ettei ostettu taksikyytia tuloaulan taksitiskeilta vaan paineltiin rinkkojen kanssa ulos, missa oltiinkin sitten riivareiden armoilla. Takaisin tuloaulaan ei ulkoa pain ollut paasya. Neuvoteltiin hetki riivareiden kanssa hinnoista ja paadyttiin yhden tirehtoorin tarjoamaan minivan-kyytiin. Matka kentalta Patong Beachille 150 bahtin hintaan ei kuulostanut pahalta. Istuttiin vanin kyytiin, missa saatiinkin odotella seuraavat 20 minuuttia silla aikaa, kun kuski yritti huokutella lisaa kyytilaisia. Samaiseen kyytiin oli paatynyt myos australialainen aija, jonka habitus muistutti lahinna helvetin enkeleiden presidenttia. Tama aussiaija kavi melkoisen kuumana odotteluun, ja kavikin huhuilemassa kuskia kyytiin. Kun kuski vihdoin suvaitsi palata autolleen, han taraytti varsinaisen pommin. Matkan hinta ehti 20 minuutissa kallistua 150 bahtista 600 bahtiin per naama. NO WAY todettiin, ja paineltiin rinkkojen kanssa takaisin riivareiden luo neuvottelemaan parempi hinta. Onneksi sopivan hintainen kyyti loytyi ja pian oltiin unten mailla. Aikamoinen paiva takana.

Phuketissa majoittauduttiin paheiden pesana tunnetulle Patong Beachille. Majoituksen virkaa hoiti guesthouse nimelta Sweet Home. Majataloa pyoritti kolme ihanaista thaimummelia. Samaan aikaan, kun kirjauduttiin sisalle majapaikkaan, aulassa pyori huolestuneen nakoinen aussipoika, jolta oli ilmeisesti viety viime yona arvotavarat taskusta. Avuliaat mummelit auttoivat ja paapoivat minka kerkesivat, ja varoittelivat samalla myos meita Banglan (=baarikatu Patongilla) pitkakyntisista. Patongilla viihdyttiin kokonaiset viisi paivaa ennen siirtymista rauhallisemmille seuduille. Thaimaan paassa rinkat ovat saaneet uutta taytetta, ja todellisia loytojakin on tehty. Tinkijan taidot ovat taas olleet tarpeen.

Reissu lahenee loppuaan ja jo keskiviikkona on tarkoitus suunnata takaisin toivottavasti ei niin kylmaan Suomeen. Paivitetaan varmasti viela kerran blogi ja Tapsa rustaa viela omat pokeripelit tanne.

Mukavaa viikonloppua
t.L ja T