Vihdoin viimein paastaan paivittamaan Balin kuulumiset. Ubudin kylasta ei loytynyt kunnollista Internet-paikkaa, ja Kutalla puolestaan nettiyhteys oli viime yrittamalla poikki.
Balilla on menossa sadekausi, ja ilmeisesti viela vallallaan olevan La Ninan vaikutus tuntuu taallakin. Ensimmaiset kaksi paivaa aurinko piileskeli paksun pilvipeitteen takana, ja mielessa kavi jopa lennon varaaminen takaisin Thaimaahan, jossa aurinko paistoi koko ajan. Onneksi kolmantena paivana aurinko tuli esiin ja on siita lahtien paistanut meille. Iltaisin kosteus on tiivistynyt rankkasateeksi, joka saa Kutan kapeat kadut tulvimaan. Sadetta kestaa usein vain puolisen tuntia, ja taman jalkeen tahdet palaavat taivaalle. Parina iltana on ollut komeita salamia.
Niin hullulta ja hassulta kuin se kuulostaakin, on yksi Lotan toiveista ollut aina paasta kokemaan maanjaristys, mielellaan pieni sellainen. Noh, ensimmaisena iltana tama toive toteutui. Loikoiltiin illalla sangyssa katsomassa uutisia Eqyptista, kun yhtakkia alla ollut sanky alkoi tarista/heilua. Bali ei sijaitse litosfaarilaattojen saumakohdassa, joten ilmeisesti jossain lahistolla oli suurempi jaristys, joka tuntui Balilla asti. Nyt on siis maanjaristys koettu muuallakin kuin Heurekan simulaattorissa. Ei siis maanjaristyksia enaa, pliiiiis.
Balilla tukikohtamme oli Kuta, mutta pariksi paivaksi livistettiin Keski-Balilla sijaitsevaan Ubudin kylaan. Ubud on toiminut karpaspaperin lailla ja houkutellut puoleensa erilaisia taiteilijoita, muusikoita ja nautiskelijoita. Ruoka on Ubudissa saaren parasta. Tama tuli todistettua Ibu Rai -ravintolassa. Aiaiaiai, kerrassaan herkullista. Mieli tekisi kuvailla jokainen maku ja yksityiskohta, mutta nyt on aivan liian nalka. Tapsa soi lammasta ja Lotan lautaselta loytyi sitruunaista kanapastaa. Jalkiruoka oli kevyesti friteerattuja banaaneja, jotka oli kaaritty johonkin herkulliseen vihreaan tahnaan. Jatskin ja mansikoiden kera, mmm mielettoman hyvaa.
Ubudissa hengahdettyamme matkattiin takaisin hektiseen Kutaan. Jarjella ajateltuna Kuta (Balin suurin turistiranta ja keskus) on varsin kamala paikka. Ruuhkia, kapeita kujia, cheap cheap yes boss yes boss taxi transport mushrooms viagra cheap for you darlin -myyjia. Paikassa on kuitenkin jotain, mita ei jarjella osaa selittaa. Tama jokin on vienyt meidat nyt jo kolmatta kertaa Balille.
Taas ei voi kuin ihmetella sita vauhtia, milla paivat lipuvat ohi. Balilla vierahti puolitoista viikkoa. Hieman on haikea fiilis jattaa saari taakse ja reissun loppukin haamottaa lahella. Toisaalta taas on ihana tulla kotiin. Nahda kavereita, lukea ja katsoa kotimaan uutisia ja sarjoja, ja paasta vaijymaan tulevia vaalitentteja (<- parasta viihdetta). Hiiiiirmuinen ikava on ollut myos erasta pilkullista kamua.
Nyt hakemaan pyykit, syomaan ja pakkaamaan. Huomenna Kuala Lumpur.
L&T
perjantai 18. helmikuuta 2011
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Kuvia matkan varrelta
Sukupuolenvaihto, nyt vain 1 625 dollaria.
Vasynyt matkamies
Radanvarren rotteloita
Chatuchakin markkinoilla
Vasyneemmankin markkinahirmun herattaa taas jaakylma ice tea
Khao San Road, tutummin kaaoskatu
Jim Thompson's house.
Bangkok Siam square
Koh Tao
Lotus Barin tulishow
Nain rullasivat paivamme Koh TaollaVihdoin saatiin blogin ilmetta hieman visuaalisemmaksi. Huomenna laitetaan Balin kuulumiset purkkiin, silla lauantaina on jo lento kohti Kuala Lumpuria. Tasan viikon paasta tama kaksikko on toivottavasti jo hieman lampimammassa Suomessa. Ainakin Iltalehti lupaili ensiviikolle lampenevaa. Jihaa.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Bangkokista Balille
Se on taas moro sano komiat toisilleen! Tamanhetkinen sijainti on Kuta Beach Balilla Indonesiassa, saarella, jonne kukaan ei tule vain yhta kertaa. Balin henget ovat tainneet saada meistakin pitavan otteen, silla olemme saarella nyt kolmatta kertaa. Ennen Balin kuulumisia kuitenkin viela tunnelmat Bangkokista.
Satuimme olemaan Enkelten kaupungissa ensimmaista kertaa viikonloppuna, joten riensimme viettamaan sunnuntai-iltapaivaa Chatuchakin maankuuluille viikonloppumarkkinoille. Vaikka sita on tullut pyorittya jos jonkinlaisilla turuilla ja toreilla, niin nama kylla vievat kirkkaasti voiton kotiin pelkan kokonsa puolesta. Liioittelematta tuhansia ja taas tuhansia myyntipoytia taynna kaiken maailman tavaraa vaatteista ja sisustustavaroista aina kaarmeisiin ja apinoihin. Hinnat olivat valmiiksi alhaiset; aurinkolasit lahtivat eurolla ja siisti pitkahihainen ruutupaita kolmella. Markkinoilla oli ilmastosta ja vaenpaljoudesta johtuen todella hikista kuljeskella, ja vetta kului. Yhdessa vaiheessa todistimme, kuinka joukko paikallisia miehia kantoi arvatenkin lampohalvaukseen tai nestehukkaan pyortynytta lankkarinaista autoon, joka lahti kiidattamaan rouvaparkaa kohti lahinta sairaalaa. Toivottavasti leidi selvisi saikahdyksella.
Halusimme ottaa kaiken irti viimeisesta illasta Bangkokissa, joten olimme varanneet maanantaille paikan risteilyillalliselta. Ideana on nauttia buffetillallinen jokiristeilijan kannella, samalla kun useat Chao Praya -joen rannalla olevat Bangkokin nahtavyydet lipuvat ohitse kauniissa iltavalaistuksessa yhtyeen soittaessa miellyttavaa jazz-henkista taustamusiikkia. Hyva ruoka, upeat maisemat, tunnelmallinen kokemus.
Ensi kerralla Balin tunnelmia ja toivottavasti myoskin kuvamateriaalia. Ensin pitaa saada kuitenkin Lotta takaisin terveiden kirjoihin. Herra oksennustauti nimittain paatti tulla viime yona kaymaan, mutta toivottavasti ei jaa asumaan. Hyvaa viikonloppua kaikille!
T & L
Satuimme olemaan Enkelten kaupungissa ensimmaista kertaa viikonloppuna, joten riensimme viettamaan sunnuntai-iltapaivaa Chatuchakin maankuuluille viikonloppumarkkinoille. Vaikka sita on tullut pyorittya jos jonkinlaisilla turuilla ja toreilla, niin nama kylla vievat kirkkaasti voiton kotiin pelkan kokonsa puolesta. Liioittelematta tuhansia ja taas tuhansia myyntipoytia taynna kaiken maailman tavaraa vaatteista ja sisustustavaroista aina kaarmeisiin ja apinoihin. Hinnat olivat valmiiksi alhaiset; aurinkolasit lahtivat eurolla ja siisti pitkahihainen ruutupaita kolmella. Markkinoilla oli ilmastosta ja vaenpaljoudesta johtuen todella hikista kuljeskella, ja vetta kului. Yhdessa vaiheessa todistimme, kuinka joukko paikallisia miehia kantoi arvatenkin lampohalvaukseen tai nestehukkaan pyortynytta lankkarinaista autoon, joka lahti kiidattamaan rouvaparkaa kohti lahinta sairaalaa. Toivottavasti leidi selvisi saikahdyksella.
Halusimme ottaa kaiken irti viimeisesta illasta Bangkokissa, joten olimme varanneet maanantaille paikan risteilyillalliselta. Ideana on nauttia buffetillallinen jokiristeilijan kannella, samalla kun useat Chao Praya -joen rannalla olevat Bangkokin nahtavyydet lipuvat ohitse kauniissa iltavalaistuksessa yhtyeen soittaessa miellyttavaa jazz-henkista taustamusiikkia. Hyva ruoka, upeat maisemat, tunnelmallinen kokemus.
Ensi kerralla Balin tunnelmia ja toivottavasti myoskin kuvamateriaalia. Ensin pitaa saada kuitenkin Lotta takaisin terveiden kirjoihin. Herra oksennustauti nimittain paatti tulla viime yona kaymaan, mutta toivottavasti ei jaa asumaan. Hyvaa viikonloppua kaikille!
T & L
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Bangkok Bangkok
Koh Tao jai taakse ja palmupuut vaihtuivat pilvenpiirtajiin. Juna Chumphon - Bangkok oli myohassa kaksi tuntia. Eli kylla taallakin osataan.
Bangkok on kaupunki joka jaksaa aina yllattaa. Kaupunki tarjoaa ensikertalaisille usein taystyrmayksen. Saasteita, ruuhkia, melua, ransistyneita rakennuksia, outoja tuoksuja ja haijyja ihmisia. Toisaalta taas uskomatonta kauneutta, kirkkaita vareja ja hymyja. Bangkokia kuvaa ehka parhaiten termi hillitty kaaos. Silti tassa kaupunkissa on jotain mita ei jarjella tai sanoilla osaa selittaa. We <3 Bangkok.
Tekemista ja nahtavaa on nytkin riittanyt. Parhaillaan odotellaan varmistusta paastaanko illalla jokiristeilylle. Risteilylla nakee kaupungin temppelit niiden iltavalaistuksessa. Laivalla soi pehmea jazzi ja buffet poydat on katettu tayteen herkkuja.
Lauantaina tutustuttiin kahteen paikalliseen naiseen. Toinen, uskomatonta kylla, opiskelee suomen kielta ja pitaa kakkoskotia etu-Toolossa.
Paljon olisi taas jutun juurta, mutta ostettiin ainoastaan puoli tuntia Internet-aikaa. Huomenna Bali, jossa toivottavasti paastaan lataamaan kuvia blogiin ja paivittamaan viela Bangkokin kuulumiset.
Jaksamisia ja tiedoksi, ei se aurinko ole sammunut, taalla se paistaa ;)
Bangkok on kaupunki joka jaksaa aina yllattaa. Kaupunki tarjoaa ensikertalaisille usein taystyrmayksen. Saasteita, ruuhkia, melua, ransistyneita rakennuksia, outoja tuoksuja ja haijyja ihmisia. Toisaalta taas uskomatonta kauneutta, kirkkaita vareja ja hymyja. Bangkokia kuvaa ehka parhaiten termi hillitty kaaos. Silti tassa kaupunkissa on jotain mita ei jarjella tai sanoilla osaa selittaa. We <3 Bangkok.
Tekemista ja nahtavaa on nytkin riittanyt. Parhaillaan odotellaan varmistusta paastaanko illalla jokiristeilylle. Risteilylla nakee kaupungin temppelit niiden iltavalaistuksessa. Laivalla soi pehmea jazzi ja buffet poydat on katettu tayteen herkkuja.
Lauantaina tutustuttiin kahteen paikalliseen naiseen. Toinen, uskomatonta kylla, opiskelee suomen kielta ja pitaa kakkoskotia etu-Toolossa.
Paljon olisi taas jutun juurta, mutta ostettiin ainoastaan puoli tuntia Internet-aikaa. Huomenna Bali, jossa toivottavasti paastaan lataamaan kuvia blogiin ja paivittamaan viela Bangkokin kuulumiset.
Jaksamisia ja tiedoksi, ei se aurinko ole sammunut, taalla se paistaa ;)
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Kuulumiset kilpparisaarelta
Koh Tao, Etela-Kiinan meri.
Kolme viikkoa reissua takana ja toinen mokoma edessa. Reissu on siis edennut jo puoleen valiin. Paivat hiipivat ohi vauhdilla, toisaalta taas hyisesta Hong Kongista tuntuu olevan ikuisuus. Blogi on elanyt pienta hiljaiseloa jo viikon. Koh Taolla paivat ovat menneet omalla painollaan ja mitaan tavallista elamaa suurempaa ei ole tapahtunut.
Tuotiin kirjaimellisesti aurinko mukanamme Bangkokista. Kuuleman mukaan saarella oli sadellut aikaisemmat viikot. Oikeastaan vasta nyt on pieni sadepilvi paallamme. Aurinko on siis paistanut, ja eilen oli mahtava auringonlasku, josta saatiin napattua pari kuvaakiin. Laitetaan kuvia blogiin, kunhan paastaan takaisin Bangkokiin.
Perjantaina otetaan taas juna alle ja Bangkokissa pitaisi olla lauantaiaamuna.
Laitetaan ensi paivityksella hieman enemman tekstia Taosta. Tassa siis vain pikaiset kuulumiset.
Hyvaa kiinalaista uutta vuotta!
Kolme viikkoa reissua takana ja toinen mokoma edessa. Reissu on siis edennut jo puoleen valiin. Paivat hiipivat ohi vauhdilla, toisaalta taas hyisesta Hong Kongista tuntuu olevan ikuisuus. Blogi on elanyt pienta hiljaiseloa jo viikon. Koh Taolla paivat ovat menneet omalla painollaan ja mitaan tavallista elamaa suurempaa ei ole tapahtunut.
Tuotiin kirjaimellisesti aurinko mukanamme Bangkokista. Kuuleman mukaan saarella oli sadellut aikaisemmat viikot. Oikeastaan vasta nyt on pieni sadepilvi paallamme. Aurinko on siis paistanut, ja eilen oli mahtava auringonlasku, josta saatiin napattua pari kuvaakiin. Laitetaan kuvia blogiin, kunhan paastaan takaisin Bangkokiin.
Perjantaina otetaan taas juna alle ja Bangkokissa pitaisi olla lauantaiaamuna.
Laitetaan ensi paivityksella hieman enemman tekstia Taosta. Tassa siis vain pikaiset kuulumiset.
Hyvaa kiinalaista uutta vuotta!
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Suuri ja mahtava Bangkok
(kuva lainattu)Filippiinit ovat jaaneet taakse, ja ollaan pari paivaa vietetty Bangkokissa. Saatiin junaliput hommattua Chumphoniin, mista jatketaan lautalla Koh Taolle. Juna on mita mainioin tapa matkustaa Thaimaan sisalla. Junalla matkustaminen on verrattaen halpaa ja ennen kaikkea mukavaa. Yojunassa on makuupaikat, ja vetamalla verhon eteen oma rauhakin on taattu. Hyppaamme junaan noin 3 tunnin kuluttua. Perilla Chumphonissa pitaisi olla klo 3.40 paikallista aikaa.
Thaimaan parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti ruoka. Tuoreita vihanneksia, chilia, kookosmaitoa, limea jne... niista on hyva thairuoka tehty. Hyva ruoka, parempi mieli patee taalla. Tormattiin eraaseen mehubaariin, jossa oli tarjolla levashotti. Shottilasillinen tata levaa pitaisi vastata yhta kiloa vihreita kasviksia ja on kuulemma todella terveellista. Leva on tuttu myos monen supertahden keikkaraiderista. Viela ei uskallettu kyseista herkkua maistaa, mutta pitaahan sita testata. Ensi kertaan siis. Shotin hintaan kuuluu toinen shotti tuorepuristettua appelsiinimehua, jolla ilmeisesti voi huuhdella kamalalle maistuvan levan alas.
Mita tulee puna- ja keltapaitoihin, niin mitaan mielenosoituksia ei olla nahty. Elama tuntuu olevan ennallaan taalla.
Tassa pikakuulumiset. Nyt taytyy valmistautua juna-asemalle siirtymiseen.
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
El Nido sanoin ja kuvin
Kartta
Tiikeri
El Nidon katukuvaa
Balau Tubay ja paikallinen bandi
El Nidon ranta
Saariseikkailun lounas
Meidan vene
" I wonder if Jesus could do that"
Luola
Ronaldinho ja "kuinka saisin rikki kookospahkinan"
Tapsa ja tricycle
El Nidon rantaa
Nakymat majatalon terassilta
Manilan esikaupunki lentokoneesta kasinPaivat El Nidossa soluivat seuraavanlaisella kaavalla. Auringon noustua lahdettiin etsimaan aamiaispaikkaa. Sahkot katkesivat aamukuudelta, joten huoneessa alkoi olla ahdistavan kuuma jo muutamassa tunnissa tuulettimen sammuttua. Kuumuus pakotti siis nousemaan jo varhain ylos. Heratyskelloa ei tarvittu, silla heratyksesta vastasi kylan kukot. Osa kukoista tosin piti metelia jo kello kahden aikaan yolla. Aamiaisen jalkeen palattiin usein viela kampille lotkottelemaan tai terassille lukemaan. Lounaalle suunnattiin noin kello yhden jalkeen. Paikallisten tavoin vetaydyttiin siestan viettoon, mika meidan kohdalla tarkoitti parin tunnin nokosia tai lisaa lukemista ja jumittelua terassilla. Auringon laskua vaijyttiin joko rannalla tai terassilta, jolta oli hyvat nakymat merelle. Pimean laskeuduttua oli taas tarvetta saada hieman murua rinnan alle. Illallisen jalkeen matka jatkui tavallisesti johonkin kylan kuppilaan katsastamaan paikallisten "pelimannien" soittotaidot.
El Nidossa pyorii varsin erilaisia reissaajia. Ranskalaisia, saksalaisia ja japanilaisia on paljon. Reissaajien joukossa on paljon myos varttuneempaa vakea, joista useat ovat kayneet El Nidossa jo aiemmin ja palanneet nyt tarkastamaan paikan kehitysta. Merkillepantavaa on amerikkalaisten uupuminen. Nidossa ei tormatty kuin yhteen jenkkimieheen, ja hankin oli viettanyt Filippiineilla jo 13 vuotta ja vannoi, ettei takaisin kotimaahan palaa. Amerikkalaisista ei yleisesti pideta, ja he tietavat sen. Useat sanovat olevansa Kanadasta. Majapaikkamme sisaankirjautumisvihkosesta loytyi Steven, Nationality: Alaska ?!? Huvittavia tapauksia nuo Ameeeerikkalaiset.
Juttua riittaisi vaikka kuinka pitkalle. Kerrotaan sitten koto-Suomessa vaikka parhaimmat reissukokemukset Nidosta. Antaa tassa tapauksessa kuvien puhua puolestaan.
Filippiinit ylitti odotukset totaalisesti. Ihana maa ja ihania ihmisia. Kaupungilla kulkiessa kaikki lapset ja useat aikuiset tervehtivat hymyssa suin. Tanaan pari pikku tyttoa halusi koskea Tapsaa kadesta, ja tata seurasi mahtava kikatus. Ihania. Filippiineilla ei ole samanlaista ukotuskulttuuria kuin vaikkapa Thaimaassa. Varsin rehtia sakkia nama filippiinot.
Filippiineja enaa muutama tunti, ja sitten takaisin tien paalle. Puolen yon paikkeilla ollaan jo Bangkokissa. Iltalehti tiesi kertoa, etta kaupunkiin on kaavailtu keltapaitojen vastamielenosoitusta juuri tiistaiksi. Punaiset ovat ilmeisesti pitaneet metelia demokratiamonumentilla jo pari paivaa. Katsotaan mita tuleman pitaa. Tarkoitus on muutenkin jattaa kaupunki nopeasti taakse ja suunnata rannoille ja vilvoittavien vetten aareen.
Tapsa on muuten jo taysissa voimissa.
Terkkuja,
L & T
Mahakipua ja kuoppaista tieta
Takaisin Puertossa.
Matka El Nidosta takaisin Puerto Princesaan oli jalleen kerran melkoista horroria. Ensimmaista kertaa reissuilla mr. rautavatsankin maha alkoi oikutella. Ajoitus oli pahin mahdollinen. Edessa oli 6 tuntia ahtaassa Hiacessa mutkaisilla ja kuoppaisilla teilla.
Pakattiin kamat auringon noustessa ja kaveltiin El Nidon bussiterminaalille. Kun vania alettiin pakata ja ihmisia ahtautui sisaan, nousi mieleen kauhuskenaarioita siita kestaako Tapsan maha perille asti. Vaniin ahtautui meidan lisaksi 9 muuta. Ihailtavaa, etta joukossa oli myos varttuneempaa vakea. Arviolta noin 70 v pappakin paineli kepin kanssa sisalle vaniin. Kepista huolimatta papan taytyi olla melkoinen fakiiri tai varustettu hyvin joustavilla tekonivelilla, silla jalkatilaa vanissa ei nimeksikaan.
Juuri kun kuski oli hyppaamassa ratin taakse, ilmoitti Tapio ettei pysty matkustamaan. Maha oli niin kipea. Paikalla ollut toinen kuski tarjoutui antamaan meille etupaikat toisesta vanista, joka oli starttaamassa Puertoon samoihin aikoihin. Tassa vanissa oli ilmastointi ja etupenkit tarkoittavat ainakin kohtuullista jalkatilaa. Ilmeisesti naita etupenkin paikkoja oli varailtu suomalais pariskunnalle ja heidan noin 4 vuotiaalle lapselle. Taman perheen oli nyt tyytyminen meidan edellisen vanin paikkoihin. Kolme henkiloa, kaksi paikkaa.
Onneksi itse matka meni paremmin kuin alkuun olimme kaavailleet. Kaikesta ylimaraisesta stressista opimme sen etta ihmelaake Imodium kuuluu nykyaan Kari-Pekka Kyron (<- laakelaukkumme) vakio varusteisiin. Nythan sita ei mukana ollut.
Puertossa majituimme Badjou inn nimiseen hotelliin. Otettiin halvin huone fanila (6 e). Huone on elanyt parhaat vuotensa 70-luvulla. Tapetit halkeilevat seinissa, verhot ovat pakokaasujen tummentamat, ulkoa kuuluu kolmipyoraisten parinaa. Huone tuo mieleen kauhukirjojen motellihuoneet. Huoneen valtavaan mahonkiseen vaatekaappiin ei olla uskallettu edes kurkistaa... Huone on niin iso, etta siella mahtuisi palamaan vaikka sulkapalloa. Rankan vanimatkan vasyttamina on kuitenin ihana nukahtaa puhtaisiin lakanoihin. Luksustellaan sitten myohemmin.
Nyt koitetaan saada Tapsa kuntoon, jotta paastaan palaamaan iloisina tien paalle.
Taman kauhukartanon hyviin puoliin kuuluu alakerran tietokoneet, joten kirjoitellaan huomenna viela El Nidon tapahtumista (ennen mahakivun).
Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheista. Blogin virallinen oikolukija on nyt huoneessa lepailemassa ja kerailemassa voimia. Onneksi mieheen upposi illalla jo ruoka. Kermainen sienikeitto ja banaanipirtelo tekivat kuulema teraa.
Matka El Nidosta takaisin Puerto Princesaan oli jalleen kerran melkoista horroria. Ensimmaista kertaa reissuilla mr. rautavatsankin maha alkoi oikutella. Ajoitus oli pahin mahdollinen. Edessa oli 6 tuntia ahtaassa Hiacessa mutkaisilla ja kuoppaisilla teilla.
Pakattiin kamat auringon noustessa ja kaveltiin El Nidon bussiterminaalille. Kun vania alettiin pakata ja ihmisia ahtautui sisaan, nousi mieleen kauhuskenaarioita siita kestaako Tapsan maha perille asti. Vaniin ahtautui meidan lisaksi 9 muuta. Ihailtavaa, etta joukossa oli myos varttuneempaa vakea. Arviolta noin 70 v pappakin paineli kepin kanssa sisalle vaniin. Kepista huolimatta papan taytyi olla melkoinen fakiiri tai varustettu hyvin joustavilla tekonivelilla, silla jalkatilaa vanissa ei nimeksikaan.
Juuri kun kuski oli hyppaamassa ratin taakse, ilmoitti Tapio ettei pysty matkustamaan. Maha oli niin kipea. Paikalla ollut toinen kuski tarjoutui antamaan meille etupaikat toisesta vanista, joka oli starttaamassa Puertoon samoihin aikoihin. Tassa vanissa oli ilmastointi ja etupenkit tarkoittavat ainakin kohtuullista jalkatilaa. Ilmeisesti naita etupenkin paikkoja oli varailtu suomalais pariskunnalle ja heidan noin 4 vuotiaalle lapselle. Taman perheen oli nyt tyytyminen meidan edellisen vanin paikkoihin. Kolme henkiloa, kaksi paikkaa.
Onneksi itse matka meni paremmin kuin alkuun olimme kaavailleet. Kaikesta ylimaraisesta stressista opimme sen etta ihmelaake Imodium kuuluu nykyaan Kari-Pekka Kyron (<- laakelaukkumme) vakio varusteisiin. Nythan sita ei mukana ollut.
Puertossa majituimme Badjou inn nimiseen hotelliin. Otettiin halvin huone fanila (6 e). Huone on elanyt parhaat vuotensa 70-luvulla. Tapetit halkeilevat seinissa, verhot ovat pakokaasujen tummentamat, ulkoa kuuluu kolmipyoraisten parinaa. Huone tuo mieleen kauhukirjojen motellihuoneet. Huoneen valtavaan mahonkiseen vaatekaappiin ei olla uskallettu edes kurkistaa... Huone on niin iso, etta siella mahtuisi palamaan vaikka sulkapalloa. Rankan vanimatkan vasyttamina on kuitenin ihana nukahtaa puhtaisiin lakanoihin. Luksustellaan sitten myohemmin.
Nyt koitetaan saada Tapsa kuntoon, jotta paastaan palaamaan iloisina tien paalle.
Taman kauhukartanon hyviin puoliin kuuluu alakerran tietokoneet, joten kirjoitellaan huomenna viela El Nidon tapahtumista (ennen mahakivun).
Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheista. Blogin virallinen oikolukija on nyt huoneessa lepailemassa ja kerailemassa voimia. Onneksi mieheen upposi illalla jo ruoka. Kermainen sienikeitto ja banaanipirtelo tekivat kuulema teraa.
perjantai 21. tammikuuta 2011
Slow life in El Nido
El Nido tarkoittaa suomeksi pesaa, ja nimi onkin hyvin osuva. Pikkukaupunki lepaa suojaisassa poukamassa, ja ymparilla turkoosista meresta kohoavat karstikivikalliot ikaan kuin muodostavat muurin paikan ymparille. El Nidoon ei vain voi olla ihastumatta ensi silmayksella, niin henkeasalpaavan kaunis se on. Jacques Cousteaukin on kuulemma joskus aikoinaan maininnut El Nidon ja sen saariston olevan maailman kaunein paikka, enka yhtaan ihmettele.
Alueen ymparistossa on saaristo, johon kavimme tutustumassa kahdella paivan mittaisella retkella. Aika kuluikin siivilla ihastellen maisemia, snorklaillen ja tutustuen alueen erilaisiin rantoihin ja luonnon vuosimiljoonien aikana muovaamiin luoliin seka upeisiin laguuneihin. Jos veden ylapuolinen maailma oli epatodellisen kaunis, niin samaa voi sanoa myos maisemista pinnan alla. Korallit olivat kuin suoraan Avara luonto -ohjelmasta ja vesi niin kirkasta, etta nakyvyys oli parhaimmillaan varmasti yli 20 metria. Koralleilla riitti vilinaa, ja parhaimmillaan nakokentassa oli kymmenia toinen toistaan varikkaampia merenelavia. Retkiimme kuului myos herkullinen grillilounas, joka nautiskeltiin luonnon helmassa. Kokemuksina nama retket olivat yksinkertaisesti upeita.
Iltaelama taalla El Nidossa on verrattain rauhallista. Ruokaravintoloita on yllin kyllin, ja osassa paikoista kuulee myos iltaisin livemusiikkia. Sahkot ovat katki joka paiva klo 6 - 14, ja eilen oltiin myos illalla useampi tunti kynttilavalaistuksen varassa ilmeisesti rankahkon sateen aiheuttaman sahkokatkoksen vuoksi. Lottaan iski pari paivaa sitten reissun ensimmainen ja toivottavasti viimeinen vatsapopo. Taudinaiheuttaja jai arvoitukseksi, mutta oireet kestivat vain vuorokauden.
El Nido on epailematta kaunis ja rauhallinen, mutta kuinka kauan? Ahkeran uudisrakentamisen havaitsee jo tallakin hetkella, ja veneretkellamme naimme eraan saaren, jolle rakennettiin taas yhta uutta lomaresorttia. Eipa siina sen kummempaa, mutta yrittaja oli ilmeisesti ostanut koko saaren itselleen parilla miljoonalla dollarilla! Saaren edustalla oli hienoja koralleja taynna vedenalaista elamaa, joka taitaa olla tulevaisuudessa uhattuna. Synkan tulevaisuudenkuvan voi helposti kuvitella mielessaan, jos ja kun massaturismin aalto iskee tanne koko voimallaan: pahimmillaan taalla voisi olla neonvaloja, gogo-baareja, McDonald's ja kaikkialla lansimaisia miehia nuori filippiinilaistytto kainalossaan. El Nidosta tulisi paheiden pesa. Naky olisi todella lohduton, kun on kerran saanut nahda taman viela suhteellisen koskemattoman kauneuden. Juuri siksi tanne ei ehka halua palata koskaan, vaan mieluummin tallettaa muiston El Nidosta mieleensa ja sailyttaa sita sydamessaan.
p.s. Kun kirjoitimme tata rannassa sijaitsevan majatalomme ylaterassilla, tuli eras poika ja sanoi: "Look, there is a seaturtle." Iso, tumma hahmo ui evat viuhuen ohitsemme.
El Nido kuittaa.
Yritetaan joku paiva ladata blogiin kuvia.
Alueen ymparistossa on saaristo, johon kavimme tutustumassa kahdella paivan mittaisella retkella. Aika kuluikin siivilla ihastellen maisemia, snorklaillen ja tutustuen alueen erilaisiin rantoihin ja luonnon vuosimiljoonien aikana muovaamiin luoliin seka upeisiin laguuneihin. Jos veden ylapuolinen maailma oli epatodellisen kaunis, niin samaa voi sanoa myos maisemista pinnan alla. Korallit olivat kuin suoraan Avara luonto -ohjelmasta ja vesi niin kirkasta, etta nakyvyys oli parhaimmillaan varmasti yli 20 metria. Koralleilla riitti vilinaa, ja parhaimmillaan nakokentassa oli kymmenia toinen toistaan varikkaampia merenelavia. Retkiimme kuului myos herkullinen grillilounas, joka nautiskeltiin luonnon helmassa. Kokemuksina nama retket olivat yksinkertaisesti upeita.
Iltaelama taalla El Nidossa on verrattain rauhallista. Ruokaravintoloita on yllin kyllin, ja osassa paikoista kuulee myos iltaisin livemusiikkia. Sahkot ovat katki joka paiva klo 6 - 14, ja eilen oltiin myos illalla useampi tunti kynttilavalaistuksen varassa ilmeisesti rankahkon sateen aiheuttaman sahkokatkoksen vuoksi. Lottaan iski pari paivaa sitten reissun ensimmainen ja toivottavasti viimeinen vatsapopo. Taudinaiheuttaja jai arvoitukseksi, mutta oireet kestivat vain vuorokauden.
El Nido on epailematta kaunis ja rauhallinen, mutta kuinka kauan? Ahkeran uudisrakentamisen havaitsee jo tallakin hetkella, ja veneretkellamme naimme eraan saaren, jolle rakennettiin taas yhta uutta lomaresorttia. Eipa siina sen kummempaa, mutta yrittaja oli ilmeisesti ostanut koko saaren itselleen parilla miljoonalla dollarilla! Saaren edustalla oli hienoja koralleja taynna vedenalaista elamaa, joka taitaa olla tulevaisuudessa uhattuna. Synkan tulevaisuudenkuvan voi helposti kuvitella mielessaan, jos ja kun massaturismin aalto iskee tanne koko voimallaan: pahimmillaan taalla voisi olla neonvaloja, gogo-baareja, McDonald's ja kaikkialla lansimaisia miehia nuori filippiinilaistytto kainalossaan. El Nidosta tulisi paheiden pesa. Naky olisi todella lohduton, kun on kerran saanut nahda taman viela suhteellisen koskemattoman kauneuden. Juuri siksi tanne ei ehka halua palata koskaan, vaan mieluummin tallettaa muiston El Nidosta mieleensa ja sailyttaa sita sydamessaan.
p.s. Kun kirjoitimme tata rannassa sijaitsevan majatalomme ylaterassilla, tuli eras poika ja sanoi: "Look, there is a seaturtle." Iso, tumma hahmo ui evat viuhuen ohitsemme.
El Nido kuittaa.
Yritetaan joku paiva ladata blogiin kuvia.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Hong Kong - Puerto Princesa
Blogi on elanyt viikon pienta hiljaiseloa, ja vasta tanaan paasimme netin aareen paivittelemaan kuulumisia.
Lento Hong Kongiin sujui hyvin, ja suuri osa lentoajasta meni tyytyvaisena nukkuessa. Hong Kongin paasta olimme varanneet edelliselta reissulta tutun New International Guest Housen.
Melkoisena yllatyksena tuli se, etta Hong Kongissa oli kylma. Koska takit ja muut paksummat vaatteet jatettiin suosiolla Suomeen, oli meidan pakko taydentaa vaatevarastoa lampimammilla vaatteilla.
En tieda, johtuiko se rankasta lennosta vai raskaasta viikosta, mutta ensimmaisena yona nukuimme 18 tunnin younet. Hyvin levanneina jalkauduimme kaupunkiin. Hong Kongin saaren puolella soimme maittavassa meksikolaisessa, josta jatkoimme lasillisille viereiseen pubiin. Ilta paatettiin lyhyeen, silla huomenna matka jatkui Filippiineille.
Onneksi kaikki korviin kantautuneet kauhukertomukset Cebu Pacific lentoyhtiosta eivat meidan lennolla toteutuneet. Manila - Puerto Princesa lento oli jopa 20 minuuttia aikataulusta edella. PP on pieni - suuri maalaiskaupunki, jonka kaduilla porisee lukuisia tricycleja: kolmipyoraisia moottoriajoneuvoja, joiden kylkia koristaa Jeesusta ylistavia teksteja. PP oli hyva tukikohta pariksi paivaksi.
Lauantaina startattiin kohti El Nidoa, Palawanin saaren pohjoisinta karkea. Matka oli varsinainen via dolorosa. Kulkupelina toimi minivani, jonne kuskin lisaksi oli ahtautunut 14 matkalaista. Edessa noin 260 kilometria polvet suussa mutkaista maaseututieta. Onneksi tunnelma vanissa oli mita mainioin. Ensimmaiset 180 km oli Filippiinejen standardeilla hyvaa paallystettya tieta, jota seurasi kivikkoinen soratie, jossa oli ajoittain pahojakin monttuja. Kuski oli varsinainen vauhtiveikko. Vauhti ja ohitukset saivat ajoittain sydamen vapattamaan. Kuskimme painavasta kaasujalasta johtuen tama tuskien taival keski "vain" reilut viisi tuntia, oppaissa lukeneen kuuden ja puolen tunnin sijaan.
Terveiset siis ihanasta El Nidosta! Paivitellaan Nidon kuulumiset myohemmin.
T. Kaksi punanaamaa :)
(Joista toiselle on ilmeisesti epaselvaa aurinkovoiteen ja after sunin ero)
Lento Hong Kongiin sujui hyvin, ja suuri osa lentoajasta meni tyytyvaisena nukkuessa. Hong Kongin paasta olimme varanneet edelliselta reissulta tutun New International Guest Housen.
Melkoisena yllatyksena tuli se, etta Hong Kongissa oli kylma. Koska takit ja muut paksummat vaatteet jatettiin suosiolla Suomeen, oli meidan pakko taydentaa vaatevarastoa lampimammilla vaatteilla.
En tieda, johtuiko se rankasta lennosta vai raskaasta viikosta, mutta ensimmaisena yona nukuimme 18 tunnin younet. Hyvin levanneina jalkauduimme kaupunkiin. Hong Kongin saaren puolella soimme maittavassa meksikolaisessa, josta jatkoimme lasillisille viereiseen pubiin. Ilta paatettiin lyhyeen, silla huomenna matka jatkui Filippiineille.
Onneksi kaikki korviin kantautuneet kauhukertomukset Cebu Pacific lentoyhtiosta eivat meidan lennolla toteutuneet. Manila - Puerto Princesa lento oli jopa 20 minuuttia aikataulusta edella. PP on pieni - suuri maalaiskaupunki, jonka kaduilla porisee lukuisia tricycleja: kolmipyoraisia moottoriajoneuvoja, joiden kylkia koristaa Jeesusta ylistavia teksteja. PP oli hyva tukikohta pariksi paivaksi.
Lauantaina startattiin kohti El Nidoa, Palawanin saaren pohjoisinta karkea. Matka oli varsinainen via dolorosa. Kulkupelina toimi minivani, jonne kuskin lisaksi oli ahtautunut 14 matkalaista. Edessa noin 260 kilometria polvet suussa mutkaista maaseututieta. Onneksi tunnelma vanissa oli mita mainioin. Ensimmaiset 180 km oli Filippiinejen standardeilla hyvaa paallystettya tieta, jota seurasi kivikkoinen soratie, jossa oli ajoittain pahojakin monttuja. Kuski oli varsinainen vauhtiveikko. Vauhti ja ohitukset saivat ajoittain sydamen vapattamaan. Kuskimme painavasta kaasujalasta johtuen tama tuskien taival keski "vain" reilut viisi tuntia, oppaissa lukeneen kuuden ja puolen tunnin sijaan.
Terveiset siis ihanasta El Nidosta! Paivitellaan Nidon kuulumiset myohemmin.
T. Kaksi punanaamaa :)
(Joista toiselle on ilmeisesti epaselvaa aurinkovoiteen ja after sunin ero)
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Pakkausta ja reitin hahmottelua
Rakkaus tähän maapalloon sekä sen erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin ajaa tämän kaksikon pakoon Suomen pakkasia ja gradu-ahdistuksia. Pakkaus on käynnissä, ja huomenna vielä työpäivä edessä. Kone lähtee Helsinki-Vantaalta klo. 19.00 ja sitten onkin aika heittää hyvästit stressille ja kiireille vähäksi aikaa. Blogia yritettään mahdollisuuksien mukaan päivitellä aina, kun tilaisuus siihen tulee. Kannettavaa ei mukaan raahata, vaan ollaan nettiasioissa riippuvaisia paikallisista Internet-puljuista.
Alla reitti pääpiirteissään.
Ensin käydään totuttelemassa lämpötilanvaihdokseen Hong Kongissa, missä elohopea jaksaa hädin tuskin kohota 20 asteeseen. Mikäli lämpötilaennusteita on uskominen, luvassa pitäisi olla noin 16-18 astetta.
Hong Kongista siirrytään Cebu Pacificin kuskaamana Filippiineille, Palawanin saarelle. Sannalta lainattu Lonely Planet Philippines on ahkerassa käytössä, sillä maa on meille molemmille uusi tuttavuus. Odotukset "Flippareita" kohtaan on ainakin kovat.
Filippiineiltä siirrytään Thaimaahan. Taikamaan reitti on vielä hämärän peitossa. Taidetaan heittää Bangkokissa kolikkoa ja katsoa, minne päin lähdetään sieltä etenemään. Thaimaassa lomailee ja reissailee tuttuja, joita olisi mukava käydä jossain välissä morjenstamassa.
Thaimaan jälkeen meitä kutsuu Bali, jossa on tullut pyörähdettyä kerta jos toinenkin. Tarinan mukaan Balille palaavat kaikki, joille saaren henget ovat olleet suotuisat. Täytyy pitää henget tyytyväisinä tälläkin reissulla.
Balin jälkeen fiilistellään ja luksustellaan hetki Kuala Lumpurissa. Lumpurista sitten Hong Kongin kautta takaisin kotiin, Rööperiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)