Taas mennään

(Kuva lainattu)

Otsikko kertoo kaikein. Tämä kaksikko suuntaa pian taas tienpäälle keräämään uusia kokemuksia. Näitä kokemuksia ja tunnelmia reissusta on tarkoitus taas päivitellä blogiin. Tervetuloa siis matkaan mukaan. :)

Reittisuunnitelma on vielä hieman avoin, ja siitä tarkemmin vielä ennen reissua. Nyt aamukammasta sojottaa vielä 13 piikkiä. Kohta päästään sinne missä aurinko paistaa, palmupuut kohoaa, Bobi soi ja migreeniä ei tunneta.

Pieni tarina siita, miten toivoa ei saa menettaa

Lahto Mui Nesta kohti Saigonia ei sujunut taysin ongelmitta. Oltiin buukattu liput klo 13.30 lahtevaan bussiin. Nain meilla oli rutkasti aikaa ehtia Saigonin lentokentalle, josta lentomme oli maara lahtea klo 21.40. No, kuten arvata saattaa, bussi oli valmiiksi myohassa 2 tuntia. Lisaksi bussi oli tayteen buukattu, ja samoille paikoille oli myyty ylimaaraisia lippuja. Rahinaksihan se meni, kun kiinalaispariskuntaa oltiin siirtamassa myohemmin lahtevaan bussiin. Muutenkin bussin taival oli kuin suoraan hidastetusta filmista. Teoriassa matka Mui Nesta Saigoniin tulisi kestaa 3-4 tuntia. Meidan linjurilta tahan taipaleeseen kului noin 7 tuntia. Vauvat kiljuivat, ilmastointi ei pelittanyt, ihmisia istui muovituoleissa keskella kaytavaa. Bussi suoraan helvetista.

Perille Saigoniin saavuttiin klo 20.55, ja tassa vaiheessa tajuttiin olevamme auttamattomasti myohassa lennolta. Otettiin kuitenkin taksi lentokentalle siina toivossa, etta saataisiin sielta saadettya uudet liput toiselle lennolle. Kun saavuttiin kentalle, huomattiin valotaululta Phuketin koneen olevan myohassa puoli tuntia. Rynnattiin kiireisesti Check in -tiskille, joka oli jo suljettu. Paikalla pyori kuitenkin mies, joka myohemmin osoittautui meidan paivan pelastajaksi. Kerrottiin pikaisesti meidan horrorbussimatkasta, ja mies sai jotenkin jarjestettya meille paikat koneeseen. Rinkat tosin piti raahata lahtoportille, josta ne siirrettaisiin ruumaan. Tama onkin jo toinen stoori, silla aiheutettiin aikamoinen turvallisuusoperaatio kentalla, kun nesteita taynna olevat rinkat piti saada lapi turvatarkastuksista. Eras turvatarkastustantta tuli jopa koneeseen sisalle tarkistamaan, etta rinkat tosiaan ovat ruumassa. Tassa vaiheessa tunne oli uskomaton. Oltiin selvitty lennolle! Reissuilla ja muutenkin on aina hyva pitaa mielessa sanonta: asioilla on tapana jarjestya. Nain kavi tallakin kertaa. :)

Perilla Phuketissa oli tuttu sirkus vastassa. Tehtiin heti karkeen se virhe, ettei ostettu taksikyytia tuloaulan taksitiskeilta vaan paineltiin rinkkojen kanssa ulos, missa oltiinkin sitten riivareiden armoilla. Takaisin tuloaulaan ei ulkoa pain ollut paasya. Neuvoteltiin hetki riivareiden kanssa hinnoista ja paadyttiin yhden tirehtoorin tarjoamaan minivan-kyytiin. Matka kentalta Patong Beachille 150 bahtin hintaan ei kuulostanut pahalta. Istuttiin vanin kyytiin, missa saatiinkin odotella seuraavat 20 minuuttia silla aikaa, kun kuski yritti huokutella lisaa kyytilaisia. Samaiseen kyytiin oli paatynyt myos australialainen aija, jonka habitus muistutti lahinna helvetin enkeleiden presidenttia. Tama aussiaija kavi melkoisen kuumana odotteluun, ja kavikin huhuilemassa kuskia kyytiin. Kun kuski vihdoin suvaitsi palata autolleen, han taraytti varsinaisen pommin. Matkan hinta ehti 20 minuutissa kallistua 150 bahtista 600 bahtiin per naama. NO WAY todettiin, ja paineltiin rinkkojen kanssa takaisin riivareiden luo neuvottelemaan parempi hinta. Onneksi sopivan hintainen kyyti loytyi ja pian oltiin unten mailla. Aikamoinen paiva takana.

Phuketissa majoittauduttiin paheiden pesana tunnetulle Patong Beachille. Majoituksen virkaa hoiti guesthouse nimelta Sweet Home. Majataloa pyoritti kolme ihanaista thaimummelia. Samaan aikaan, kun kirjauduttiin sisalle majapaikkaan, aulassa pyori huolestuneen nakoinen aussipoika, jolta oli ilmeisesti viety viime yona arvotavarat taskusta. Avuliaat mummelit auttoivat ja paapoivat minka kerkesivat, ja varoittelivat samalla myos meita Banglan (=baarikatu Patongilla) pitkakyntisista. Patongilla viihdyttiin kokonaiset viisi paivaa ennen siirtymista rauhallisemmille seuduille. Thaimaan paassa rinkat ovat saaneet uutta taytetta, ja todellisia loytojakin on tehty. Tinkijan taidot ovat taas olleet tarpeen.

Reissu lahenee loppuaan ja jo keskiviikkona on tarkoitus suunnata takaisin toivottavasti ei niin kylmaan Suomeen. Paivitetaan varmasti viela kerran blogi ja Tapsa rustaa viela omat pokeripelit tanne.

Mukavaa viikonloppua
t.L ja T

Saigon - Mui Ne

Rannan kingit saapuvat

Leijasurffareita

Lisattiin myos Pai-kuvia. Kaykaahan katsastamassa.

Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viime paivityksen. Nyt ollaan viimeista paivaa Vietnamissa, ja huomenna siirrytaan takaisin Thaikamaahan. Ja hyva niin.
Saavuttiin Saigoniin varhain lauantaiaamuna. Takana oli huonosti nukuttu yo Bangkokin lentokentan kovilla metallituoleilla. Saigoniin saavuttua oli ihanaa heittaa rinkat nurkkaan ja nukkua univelat pois. Majotusta oli varsin hankala loytaa, silla saavuttiin maahan juuri parahiksi TETin, eli vietnamilaisen uuden vuoden aattona. Guesthouse, jossa lopulta yovyttiin, oli kunnon bedbugs-luola. Urhoollisina kestettiin otokkahelvetissa jopa kaksi yota.

Vietnamilaiset seuraavat siis kuukalenteria, ja uusi vuosi on vuoden tarkein juhla. Se on samaan aikaan seka joulu, syntymapaiva etta uusi vuosi. Paastiin todistamaan paria hienoa lohikaarmetanssiesitysta, jotka kuuluvat olennaisena osana uuden vuoden juhlintaan. Muuten koko juhla meni meidan osalta mahataudeista ja kuumeesta toipuessa. Todellinen harmi, silla huoneeseemme asti kantautui hauskoja aania kadulta, jossa juhlinta oli taydessa vaudissa.

Pari paivaa hektisessa Saigonissa oli tarpeeksi. Oli aika reissun ensimmaisen rantakohteen. It was time to hit the road again. Next destination: Mui Ne.

MUI NE
Muine tunnetaan lahinna kalakastikkeestaan seka valtavista hiekkadyyneistaan. Naita dyyneja paastiin ihailemaan tanaan. Dyyneista saatiin loistavaa kuvamateriaalia. Lisataan kuvia tanne, kunhan loytyy sopiva vali.

Pain jalkeen Mui ne tuntuu lahinna tylsalta, pakettimatkalaisten mekalta. Liikaa venalaisia, liian kallista, pahaa ruokaa jakajaka.......... Lisaksi kovan tuulen ja aaltojen takia meressa uiminen on lahes mahdotonta. Nettipaikkoja ehka yksi tai kaksi. Tatakin blogia kirjoitetaan nappaimistolla, jossa kirjaimet ovat kuluneet pois. Kuulostaa ja nayttaa kamalalta nipotukselta ja valitukselta, mutta ollaan kylla innoissaan etta paastaan taalta pois. Ehka ensimmaista kertaa reissuilla kohde on iso pettymys. Mutta tassa piileekiin omatoimimatkailijoiden salainen ase; aina voi lahtea pois ja vaihtaa suuntaa. Ei kateeksi paljon kay niita, jotka taalla lusivat seuraavat 2 viikkoa.

Stooria riittaisi taas vaikka kuinka paljon, mutta nyt on aika lopettaa. Huomenna Thaimaa. Fiilikset on hyvat. Kuulemisiin.

Pai kuvin + video

Meidan mokki

Legendaarinen SEA- opas vuodelta 92

Pai Pai ihana Pai

Saavuttiin tiistaina 762 mutkan kautta Paihin, pohjoisthaimaalaiseen pikkukylaan. Paista oltiin tahan mennessa kuultu puhuttavan superlatiiveilla, eika hehkutus ollut turhaa. Tassa kylassa on totisesti feng shui kohdillaan. Pikkuinen kyla lepaa vihreiden vuorten keskella, ja sen halki virtaa joki. Sijainti laaksossa tarkoittaa myos sita, etta oisin lampotila laskee. Siina vaiheissa kun paikalliset kaivavat villamyssyja ja nahkarotseja esiin, patsastelee Tapio viela shortseissa ja t-paidassa. Ilmeisesti ollaan vaan niin tottuneita pieneen viileyteen, ettei noin 17 asteen lampotila viela paljon meikalaisia hetkauta. Paivat taalla ovat sitakin kuumempia. Tulee ihan mieleen ainakin kerran Suomen kesassa esiintyva todellinen hellepaiva. Helle vaihtuu valittomasti viileyteeen, kun aurinko on painunut vuorten taa.

Pai on tullut kuuluisaksi erilaisista vaihtoehtohoidoista. Taalla on tarjolla muun muassa kristalli- ja reikihoitoja. Myos elamankehat, Chakrat voi korjata kuntoon joogan avulla. Naihin ei talta reissulta loytynyt aikaa, vaan keskityttiin lahinna hyvaan ruokaan, kirjoihin ja yhteen erityiseen aktiviteettiin, josta kohta lisaa.

Saatiin Paolalta vihia hyvasta majoituksesta. Majoittauduttiin joen varrella sijaitsevaan Baan Pai Riversideen. Mokki oli rakennettu bambusta, ja oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hurmaava.

Koitetaan saada kuvia koneelle.

Ensimmaisena iltana paatettiin lahtea etsimaan sita Pain kuuluisaa iltaelamaa. Pai on tunnettu muusikkokyla, jonka livemusiikki scene on Thaimaan, ellei jopa koko Aasian parhaita. Lieko sitten tiistai huono paiva iltaelaman suhteen, muttei loydetty millaan mitaan. Joten ihmeellisesti paadyttiin johonkin reggaeluolaan. Me ainoat lankkarit + kahdeksan paikallista. Bobi soi, ja ei aikaakaan, kun paikallisten vieraanvaraisuus paljastui. Tarjolla oli viskia, kokista ja pienta purtavaa. Tapio tilanteen herrana maistoi jotain paikallista erikoisuutta, joka myohemmin paljastui muurahaisenmuniksi. Hetki heitettin juttua aijien kanssa, ja paatettiin lopulta painua hyvien unien pariin. Seuraavana iltana paastiin vihdoin todistamaan Pain loistava maine muusikkopiireissa. Nama huhut loistavista muusikoista ja Pain vetovoimasta eivat todella ole tuulesta temmattuja. Yksi naista legendaarisista livemusiikki paikoista on Bebop, jonne mekin yon myohaisina tunteina raahauduttiin. Oli keskiviikko ja open mic -ilta. Kuka tahansa voi siis kompia lavalle ja esittaa jotain musiikista runoihin tai stand upiin. Me pysyttiin tiiviisti katsomon puolella. Sielta kasin saatiin kylla todistaa toinen toistaan loistavampia esityksia. Ilta oli kaikkineen aivan loistava.



Torstaina paatettiin lahtea kokeilemaan jotain, mista aiemmin olimme saaneet vain uneksia. Nimittain norsuratsastukselle. Paissa sijaitsee monen matkaoppaan hehkuttama Thom's elefant camp. Paikan omistaa Thom (alkaa antako nimen hamata, kyseessa on nainen), norsunkouluttaja jo neljannessa sukupolvessa. Se, mika tekee tasta norsuleirista erilaisen moniiin muihin leireihin verrattuna on se, etta taalla mennaan hyvin pitkalle norsujen ehdoilla. Liian usein saa lukea ja kuulla juttuja, joissa norsuja on huumattu pysymaan rauhallisina ja nain palvelemaan osana turistibisnesta. Ratsastukselle lahti meidan lisaksi kaksi muuta pariskuntaa, toinen Ranskasta ja toinen Taiwania tukikohtanaan pitava jenkkipariskunta. Ratsastus kesti noin kaksi tuntia, jonka aikana vaelsimme metsassa ja joella. Jokiosuudella kirjaimellisesti kylvettiin naiden valtavien fanttejen kanssa. Norsut muun muassa ruiskuttivat vetta karsallaan meidan paalle. No, e se viela mitaan. Ohjaajat harnasivat meita antamalla norsuille mita ihmeellisimpia kaskyja. Norsut saattoivat kaskysta istahtaa veteen, ja nain karistaa meidat selasta. Tapio veti kunnon rodeonaytoksen norsun selassa mutta sai lopulta todeta norsun vahvemmaksi ja matkahti veteen. Voitte vaan uskoa, kuinka hauskaa nailla norsun ohjastajilla oli. Miehet kakattivat minka jaksoivat. Onneksi meidan ohjastaja ei ollut se pahin kaikista. Lahinna kavi saaliksi ranskalaispariskuntaa, jonka ohjaaja oli varsinainen huumoriveikko, jaksoi harnata pariskuntaa loppuun asti :D Reitin varrella meista otettiin videokuvaa ja paatyamme takaisin leiriin saimme katsoa patkan. Videon paras osuus oli ehdottomasti kylpemisosuus, jossa naurettiin kuollaksemme. Jenkkipariskunta otti omalla vedenkestavalla kamerallaan kuvaa joelta. Vaihdoimme sahkopostiosoitteita, ja he lupasivat lahettaa videokuvaa meille. Toivottavasti saadaan se pikaisesti lisattya tanne.



Paista riittaisi juttua vaikka romaaniksi asti. Nyt on kuitenkin aika lopetella ja suunnata kohti minivania, joka kuljettaa meidat 762 mutkan kautta takaisin Chiang Maihin. Tottakai mr. rautavatsan vatsa on ollut aavistuksen sekaisin tanaan, joten peukut pystyyn, etta kaikki menee hyvin. Onneksi paikallisesta drugstoresta sai imodiumeja. Paita tulee kova ikava. Mutta palaamme viela! Huomenna good morning VIETNAM. Uusi maa, uusi valuutta.

t.L ja T
Kiireessa saatiin vain muutama kuva + video ladattua. Mutta kaykaa katsastamassa.

Chiang Mai kuittaa

Chiang Mai osoittautui viehattavaksi pikkukaupungiksi. Nyt oli vihdoin aika kaantaa lohovaihde paalle. On ihanaa unohtaa hetkeksi viikonpaivat ja kellonajat.
Chiang Maista ei loydy oikeastaan mitaan jannittavaa kerrottavaa. Kaupunki on hidastempoinen, rento ja yllatykseton. Taysi vastakohta suurelle ja mahtavalle Bangkokille. Taalta loytyy kasvissyojan taivas. Joka toinen ravintola on julistautunut vegeravintolaksi ja luomuruokaa on runsaasti tarjolla. Kaupungissa vierailee runsaasti seniori-ikaisia turisteja, (huomatkaa korrekti ilmaisu) joita alueen golfkentat vetavat karpaspaperin lailla puoleensa. Kaupungin iltaelama vaikuttaa todella hiljaiselta, tai sitten ei vain olla oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Myohaiset illat ollaan kulutettu majassa makoillen ja vanhoja mukaan raahattuja Kuukausiliitteita lukien.
Mitaan maata mullistavaa ei ole siis tapahtunut.
Tanaan kaytiin kylvettamassa jalat Fish Spassa. Jalat upotettiin kaloja taynna olevaan altaaseen, jonka ahneet asukit soivat jalkojen bakteerit ja kuolleet ihosolut pois. Kasittelyn jalkeen jalat olivat pehmeat kuin vauvan pylly. Oheiset kuvat kertokoon loput.

Huomenna lahdetaan uudelleen tien paalle. Chiang Mai kuittaa.

Macao kuvin

Bangkok kuvin

Hong Kong kuvin

Bangkok - Chiang Mai

Haikein fiiliksin jatettiin Bangkok taakse ja hypattiin pohjoisen junaan. Toisaalta oli hienoa paasta taas jatkamaan matkaa. Nyt ollaan Chiang Maissa, Thaimaan toiseksi suurimmassa kaupungissa, joka on kuitenkin hyttyssarjaa verrattuna suureen Bangkokiin. Jos opaskirjoja on uskominen, niin Chiang Mai on noin 50 kertaa pienempi kuin maan paakaupunki Bangkok.

Juna matka meni varsin rattoisasti, lahinna nukkuessa. Makuupaikat olivat tilavat ja ilmastointi pelasi, jopa liiankin hyvin. Totta kai pari aanekasta kuorsaajaa mahtui tahankin junaan. Onneksi uni voitti lopulta, ja noin 18 tunnin matka taittui yllattavan ripeasti. VR:n ongelmista viis, tama juna oli 5 tuntia myohassa aikataulustaan. Ainakin maisemat olivat paikoittain todella upeita. Juna ylitti muutaman todella syvan rotkon.

Ollaan me aikamoisia sisseja. Perilla asemalla oli taas riivareiden armeija vastassa. Ryostohintaista tuktukia ja muuta menopelia oli kylla tarjolla, mutta me lahdettiin haastamaan kuumutta ja pisteltiin jalkapelilla menemaan. Guest houselle oli matkaa asemalta yli 5 km. Rinkat selassa itsepaisesti kaveltiin koko matka. On se kumma, mita nailla reissuilla on valmis tekemaan saastaakseen pari hassua euroa. Perilla odotti onneksi aivan loistava majoitus. Tilava huone, ihana puutarha ja viela uima-allas. Ja hinta 3 e per nassu.

Laitetaan taas viestia, kunhan kaupunki on ensin tullut tutuksi. Illalla lahdetaan ainakin katsastamaan iltamarkkinat. Terveisia!

Guest housella on loistava netti, joten koitetaan saada kuvia ladattua pikapuoliin.
L ja T

Pikainen tervehdys

Nettikahvilan aika on vaajaamatta kulumassa umpeen, joten tassa tulee pikapikaterveiset.
Taman hetkinen kaupunki on Bangkok, tuo vanhastaan tuttu ihana kaaoskaupunki. Kaaosta oli nytkin. Taksi lentokentalta guest houselle kesti ennatykselliset 90 minuuttia.

Ennen Bangkokiin saapumista ehdittiin yopya kaksi yota Hong Kongissa, josta jatkoimme lautalla matkaa Macaoon. Hong Kongiin oli helppo ihastua. Kaikki toimi kuin rasvattu. Macao ei samassa maarin uponnut minulle. Toki kaupunkikuva ja paikan historia on varsin mielenkiintoinen. Nykyaan Macao tunnetaan paremmin casinoistaan. Mita olisi siis Macaon reissu ilman casinoita, joten pitihan siella piipahtaa. Tapsa viihtyi pelien aaressa oikein hyvin. Takasin hotellille lahdettiinkin lompakot hieman pulskempina. (Tapsa saa kirjoittaa omat pokerisepostukset tanne myohemmin)

Nyt nautitaan Bangkokista muutama paiva, kunnes juna vie meidat kohti pohjoista, Chiang Maihin.

Kerrotaan nyt viela, etta kuumaa on. Ja hyva niin :)