Pai Pai ihana Pai

Saavuttiin tiistaina 762 mutkan kautta Paihin, pohjoisthaimaalaiseen pikkukylaan. Paista oltiin tahan mennessa kuultu puhuttavan superlatiiveilla, eika hehkutus ollut turhaa. Tassa kylassa on totisesti feng shui kohdillaan. Pikkuinen kyla lepaa vihreiden vuorten keskella, ja sen halki virtaa joki. Sijainti laaksossa tarkoittaa myos sita, etta oisin lampotila laskee. Siina vaiheissa kun paikalliset kaivavat villamyssyja ja nahkarotseja esiin, patsastelee Tapio viela shortseissa ja t-paidassa. Ilmeisesti ollaan vaan niin tottuneita pieneen viileyteen, ettei noin 17 asteen lampotila viela paljon meikalaisia hetkauta. Paivat taalla ovat sitakin kuumempia. Tulee ihan mieleen ainakin kerran Suomen kesassa esiintyva todellinen hellepaiva. Helle vaihtuu valittomasti viileyteeen, kun aurinko on painunut vuorten taa.

Pai on tullut kuuluisaksi erilaisista vaihtoehtohoidoista. Taalla on tarjolla muun muassa kristalli- ja reikihoitoja. Myos elamankehat, Chakrat voi korjata kuntoon joogan avulla. Naihin ei talta reissulta loytynyt aikaa, vaan keskityttiin lahinna hyvaan ruokaan, kirjoihin ja yhteen erityiseen aktiviteettiin, josta kohta lisaa.

Saatiin Paolalta vihia hyvasta majoituksesta. Majoittauduttiin joen varrella sijaitsevaan Baan Pai Riversideen. Mokki oli rakennettu bambusta, ja oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hurmaava.

Koitetaan saada kuvia koneelle.

Ensimmaisena iltana paatettiin lahtea etsimaan sita Pain kuuluisaa iltaelamaa. Pai on tunnettu muusikkokyla, jonka livemusiikki scene on Thaimaan, ellei jopa koko Aasian parhaita. Lieko sitten tiistai huono paiva iltaelaman suhteen, muttei loydetty millaan mitaan. Joten ihmeellisesti paadyttiin johonkin reggaeluolaan. Me ainoat lankkarit + kahdeksan paikallista. Bobi soi, ja ei aikaakaan, kun paikallisten vieraanvaraisuus paljastui. Tarjolla oli viskia, kokista ja pienta purtavaa. Tapio tilanteen herrana maistoi jotain paikallista erikoisuutta, joka myohemmin paljastui muurahaisenmuniksi. Hetki heitettin juttua aijien kanssa, ja paatettiin lopulta painua hyvien unien pariin. Seuraavana iltana paastiin vihdoin todistamaan Pain loistava maine muusikkopiireissa. Nama huhut loistavista muusikoista ja Pain vetovoimasta eivat todella ole tuulesta temmattuja. Yksi naista legendaarisista livemusiikki paikoista on Bebop, jonne mekin yon myohaisina tunteina raahauduttiin. Oli keskiviikko ja open mic -ilta. Kuka tahansa voi siis kompia lavalle ja esittaa jotain musiikista runoihin tai stand upiin. Me pysyttiin tiiviisti katsomon puolella. Sielta kasin saatiin kylla todistaa toinen toistaan loistavampia esityksia. Ilta oli kaikkineen aivan loistava.



Torstaina paatettiin lahtea kokeilemaan jotain, mista aiemmin olimme saaneet vain uneksia. Nimittain norsuratsastukselle. Paissa sijaitsee monen matkaoppaan hehkuttama Thom's elefant camp. Paikan omistaa Thom (alkaa antako nimen hamata, kyseessa on nainen), norsunkouluttaja jo neljannessa sukupolvessa. Se, mika tekee tasta norsuleirista erilaisen moniiin muihin leireihin verrattuna on se, etta taalla mennaan hyvin pitkalle norsujen ehdoilla. Liian usein saa lukea ja kuulla juttuja, joissa norsuja on huumattu pysymaan rauhallisina ja nain palvelemaan osana turistibisnesta. Ratsastukselle lahti meidan lisaksi kaksi muuta pariskuntaa, toinen Ranskasta ja toinen Taiwania tukikohtanaan pitava jenkkipariskunta. Ratsastus kesti noin kaksi tuntia, jonka aikana vaelsimme metsassa ja joella. Jokiosuudella kirjaimellisesti kylvettiin naiden valtavien fanttejen kanssa. Norsut muun muassa ruiskuttivat vetta karsallaan meidan paalle. No, e se viela mitaan. Ohjaajat harnasivat meita antamalla norsuille mita ihmeellisimpia kaskyja. Norsut saattoivat kaskysta istahtaa veteen, ja nain karistaa meidat selasta. Tapio veti kunnon rodeonaytoksen norsun selassa mutta sai lopulta todeta norsun vahvemmaksi ja matkahti veteen. Voitte vaan uskoa, kuinka hauskaa nailla norsun ohjastajilla oli. Miehet kakattivat minka jaksoivat. Onneksi meidan ohjastaja ei ollut se pahin kaikista. Lahinna kavi saaliksi ranskalaispariskuntaa, jonka ohjaaja oli varsinainen huumoriveikko, jaksoi harnata pariskuntaa loppuun asti :D Reitin varrella meista otettiin videokuvaa ja paatyamme takaisin leiriin saimme katsoa patkan. Videon paras osuus oli ehdottomasti kylpemisosuus, jossa naurettiin kuollaksemme. Jenkkipariskunta otti omalla vedenkestavalla kamerallaan kuvaa joelta. Vaihdoimme sahkopostiosoitteita, ja he lupasivat lahettaa videokuvaa meille. Toivottavasti saadaan se pikaisesti lisattya tanne.



Paista riittaisi juttua vaikka romaaniksi asti. Nyt on kuitenkin aika lopetella ja suunnata kohti minivania, joka kuljettaa meidat 762 mutkan kautta takaisin Chiang Maihin. Tottakai mr. rautavatsan vatsa on ollut aavistuksen sekaisin tanaan, joten peukut pystyyn, etta kaikki menee hyvin. Onneksi paikallisesta drugstoresta sai imodiumeja. Paita tulee kova ikava. Mutta palaamme viela! Huomenna good morning VIETNAM. Uusi maa, uusi valuutta.

t.L ja T
Kiireessa saatiin vain muutama kuva + video ladattua. Mutta kaykaa katsastamassa.