Hienot on maisemat. Kuva on lentokoneesta otettu.
Kaarmeviinaa.
Kaupankayntia iltatorilla.
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Valokuvia
Hienot on maisemat. Kuva on lentokoneesta otettu. Kaarmeviinaa. Kaupankayntia iltatorilla.
tiistai 30. joulukuuta 2008
Maisemanvaihdos
Tervehdys! Nyt on 25 tuntia reissaamista takana, ja saavuttiin vihdoin viimein tanne Luang Prabangiin Laosiin. Samuilta lahdettiin eilen kello 11.30 paikallista aikaa. Hieman kiiretta piti, silla lautta Samuilta mantereelle oli yli puoli tuntia myohassa. Satamasta hypattiin bussiin, joka kuljetti meidat juna-asemalle, josta hypattiin kirjaimellisesti liikkuvaan junaan. Onneksi ehdittiin. Juna saapui Bangkokiin klo 05.05. Vasyneilla silmilla, mutta innokkaana, jatkettiin matkaa lentokentalle, josta lahti lento Chiang Main kautta Luang Prabangiin.
Paastiin oikein matkaamaan business-luokassa, :) Mentiin vahingossa tekemaan lahtoselvitysta business-tiskille. Ja tama vahinko johdatteli meidat ensin nauttimaan Thai Airwaysin loungen ilmaisista herkuista ja myohemmin leveille istuimille koneen etuosaan, jossa tarjoiltiin lisaa herkkuja.
Aivan samaan tasoon ei yltanyt Lao Airlinesin pieni potkorikone, jonka siivin lensimme Chiang Maista Laosiin. Kyseinen lentoyhtio ei ilmeisesti tayta kaikkia EU:n turvavaatimuksia. Mutta kaikki meni hyvin ja hengissa ollaan. Ja maisemat olivat mahtavia. Metsien peittamia kukkuloita ja vuoria. Maisema naytti koneesta kasin aivan teletappimaalta.
Luang Prabang vaikuttaa nain ensi nakemalta hyvin hurmaavalta pikkukaupungilta. Tahan mennessa meilla on kaynyt todellinen munkki majoitusten suhteen, ja lahes aina ollaan onnistuttu saamaan viimeinen vapaana oleva huone. Hyva tuuri ei kantanut enaa Laosiin asti, silla jouduttiin kyselemaan lahes 15 eri Guest housesta kunnes vapaa huone vihdoin loytyi. Ryostohinnalla tosin. Lahdetaan huomenna aikaisin kyselemaan, josko jostain olisi vapautunut halvempi huone. Onneksi etaisyydet kaupungin sisalla eivat ole suuria ja kaupungin lapi pystyy helposti kavelemaan.
Paivitellaan lisaa, kunhan ollaan ensin paasty tutustumaan kaupunkiin enemman. Niin ja tarkea tiedoitus!! Puhelimet eivat toimi taalla, joten puhelinlangan paassa ollaan vasta 8.1.2009! Onneksi nettipaikkoja loytyy. joten spostilla tavoittaa.
L ja T
Paastiin oikein matkaamaan business-luokassa, :) Mentiin vahingossa tekemaan lahtoselvitysta business-tiskille. Ja tama vahinko johdatteli meidat ensin nauttimaan Thai Airwaysin loungen ilmaisista herkuista ja myohemmin leveille istuimille koneen etuosaan, jossa tarjoiltiin lisaa herkkuja.
Aivan samaan tasoon ei yltanyt Lao Airlinesin pieni potkorikone, jonka siivin lensimme Chiang Maista Laosiin. Kyseinen lentoyhtio ei ilmeisesti tayta kaikkia EU:n turvavaatimuksia. Mutta kaikki meni hyvin ja hengissa ollaan. Ja maisemat olivat mahtavia. Metsien peittamia kukkuloita ja vuoria. Maisema naytti koneesta kasin aivan teletappimaalta.
Luang Prabang vaikuttaa nain ensi nakemalta hyvin hurmaavalta pikkukaupungilta. Tahan mennessa meilla on kaynyt todellinen munkki majoitusten suhteen, ja lahes aina ollaan onnistuttu saamaan viimeinen vapaana oleva huone. Hyva tuuri ei kantanut enaa Laosiin asti, silla jouduttiin kyselemaan lahes 15 eri Guest housesta kunnes vapaa huone vihdoin loytyi. Ryostohinnalla tosin. Lahdetaan huomenna aikaisin kyselemaan, josko jostain olisi vapautunut halvempi huone. Onneksi etaisyydet kaupungin sisalla eivat ole suuria ja kaupungin lapi pystyy helposti kavelemaan.
Paivitellaan lisaa, kunhan ollaan ensin paasty tutustumaan kaupunkiin enemman. Niin ja tarkea tiedoitus!! Puhelimet eivat toimi taalla, joten puhelinlangan paassa ollaan vasta 8.1.2009! Onneksi nettipaikkoja loytyy. joten spostilla tavoittaa.
L ja T
torstai 25. joulukuuta 2008
Kertynytta kuvamateriaalia
Guest housen seinan terveisia
Auringonlasku Koh Taolla
Tateja jotka onkin setia. Ladyboy Cabaree.
Koh Phangan
Ensimmainen majoitus Koh Phanganilla
Enemmankin kuvia olisi, mutta lataus kestaa niin hiiskatin kauan. Paivitellaan blogia taas lahipaivina. Terveisia!!! :)
lauantai 20. joulukuuta 2008
Bangkokista etelaan
Hei vaan! Ollaan hieman myohassa blogipaivitysten suhteen. Tassa reitti ja kuulumiset pahkinankuoressa.
Siam Reapista suunnattiin aamubussilla rajakaupunki Poipetiin, josta matka jatkui suureen ja mahtavaan Bangkokiin. Siam Reapin ja Poipetin vali oli paikoitellen melkoista perunapeltoa. Tie oli vain osittain paallystetty, ja ne osat, jotka eivat asfalttia ole nahneetkaan, olivat taynna monttuja. Lisaksi tiesta kohonnut punainen poly kohisi keuhkoissa viela pitkaan. Se, miksi nainkin vilkkaasti liikennnoitya patkaa ei ole saatu kunnostettua, johtuu eraan Bangkok - Siam Reap -valia operoivan lentoyhtion maksamista korruptiorahoista. Nain ne hommat taalla hoidetaan. Onneksi Thaimaan puolella matkustaminen helpottui huomattavasti ja tiet olivat loistokunnossa ja tarjoilu bussissa pelasi.
Reissun ensimmainen takaisku koettiin heti Thaimaan rajalla. Maassa oli astuneet voimaan uudet viisumisaannokset 25.11. Maanteitse rajan ylittavat saavat enaa 15 paivaa maassaoloaikaa, kun taas lentamalla saapuvia muistetaan 30 paivan visalla. Tama tiesi meille vierailua Bangkokin immigration officeen. Ensimmaisella yrityksella kyseinen lafka oli kiinni pyhapaivan takia, ja toisena paivana officessa kavi melkoinen kuhina. Varsin "iloinen" yllatys oli myos se, etta maassaoloaikaa voi pidentaa vain seitsemalla paivalla. Ja tama lysti kustansi mukavat 40 euroa!! Eli summa summarum, halvemmaksi, nopeammaksi ja niiiin hemskatin paljon mukavammaksi olisi tullut lentaa Siam Reap - Bkk -vali.
Bangkokissa rinkat tayttyivat kaikista ihanuuksista. Pistettiin osa tavaroista meripostitse Suomeen.
Bangkokin pysahdys kesti suunniteltua kauemmin, kiitos viisumisaadon. Matkaan paastiin kolmen kaupungissa vietetyn yon jalkeen. Maaraanpaana Kaakkois-Thaimaassa sijaitseva Koh Taon saari. Yojuna makuupaikalla oli loistoratkaisu. Ainoa kummastuksen kohde oli, ettei asemia kuulutettu lainkaan. Meidan aseman oli maara olla 03.49, ja juuri tuohon aikaan juna pysahtyikin johonkin. Ulkona tosin ei nakynyt mitaan. Siina hieman ehdittiin hataantya, varsinkin kun junan henkilokuntaa ei nakynyt missaan. Onneksi samaisessa vaunussa oli toinenkin Taolle suuntaava pariskunta. Yllatys yllatys Helsingista. Siina hieman pyoriteltiin paata ja gps-laitteellakin yritettiin sijaintia selvittaa. Lopulta eraan verhon takaa kompi nukkumassa ollut henkilokunnan jasen, joka ilmoitti junan olevat noin tunnin myohassa.
Kommellusten jalkeen paastiin perille. Taolla vietettiin kolme yota, ja pidempaankin olisi voinut olla. Mukava paikka. Viimeisena paivana osallistuttiin snorklausreissulle, joka (turkulaisia opiskelijatovereitamme lainaten) 'haukkasi' pahasti. Samaiseen veneeseen nousi nimittain ainakin 40 muuta innokasta snorklaajaa. Ja voitte kuvitella, oliko pienoinen tungos snorklauskohteissa. Ensimmainen kohde, jossa piti olla haita olikin taynna polttelevia meduusoja. Kaiken lisaksi merenkaynti oli melkoista. Vaikka paivalla viela ketutti koko reissu, illalla ei voinut kuin nauraa. Viimeisena iltana kaytiin katsastamassa suomalaisten Essin ja Ninnin kanssa Ladyboy Cabaree. Showsta on paljon hauskoja kuvia ja videokuvaa.
Taolta siirryttiin viereiselle Koh Phanganin saarelle. Heti toisena saarella vietetylla paivalla Lotalle iski vatsatauti. Onneksi tauti ja popo saatiin selatettya vuorokaudessa ja tytto on taas kunnossa.
Nyt taytyy lopetella. Paivitellaan taas Blogia ja koitetaan saada kuvia.
Hyvia vointeja!
L&T
Siam Reapista suunnattiin aamubussilla rajakaupunki Poipetiin, josta matka jatkui suureen ja mahtavaan Bangkokiin. Siam Reapin ja Poipetin vali oli paikoitellen melkoista perunapeltoa. Tie oli vain osittain paallystetty, ja ne osat, jotka eivat asfalttia ole nahneetkaan, olivat taynna monttuja. Lisaksi tiesta kohonnut punainen poly kohisi keuhkoissa viela pitkaan. Se, miksi nainkin vilkkaasti liikennnoitya patkaa ei ole saatu kunnostettua, johtuu eraan Bangkok - Siam Reap -valia operoivan lentoyhtion maksamista korruptiorahoista. Nain ne hommat taalla hoidetaan. Onneksi Thaimaan puolella matkustaminen helpottui huomattavasti ja tiet olivat loistokunnossa ja tarjoilu bussissa pelasi.
Reissun ensimmainen takaisku koettiin heti Thaimaan rajalla. Maassa oli astuneet voimaan uudet viisumisaannokset 25.11. Maanteitse rajan ylittavat saavat enaa 15 paivaa maassaoloaikaa, kun taas lentamalla saapuvia muistetaan 30 paivan visalla. Tama tiesi meille vierailua Bangkokin immigration officeen. Ensimmaisella yrityksella kyseinen lafka oli kiinni pyhapaivan takia, ja toisena paivana officessa kavi melkoinen kuhina. Varsin "iloinen" yllatys oli myos se, etta maassaoloaikaa voi pidentaa vain seitsemalla paivalla. Ja tama lysti kustansi mukavat 40 euroa!! Eli summa summarum, halvemmaksi, nopeammaksi ja niiiin hemskatin paljon mukavammaksi olisi tullut lentaa Siam Reap - Bkk -vali.
Bangkokissa rinkat tayttyivat kaikista ihanuuksista. Pistettiin osa tavaroista meripostitse Suomeen.
Bangkokin pysahdys kesti suunniteltua kauemmin, kiitos viisumisaadon. Matkaan paastiin kolmen kaupungissa vietetyn yon jalkeen. Maaraanpaana Kaakkois-Thaimaassa sijaitseva Koh Taon saari. Yojuna makuupaikalla oli loistoratkaisu. Ainoa kummastuksen kohde oli, ettei asemia kuulutettu lainkaan. Meidan aseman oli maara olla 03.49, ja juuri tuohon aikaan juna pysahtyikin johonkin. Ulkona tosin ei nakynyt mitaan. Siina hieman ehdittiin hataantya, varsinkin kun junan henkilokuntaa ei nakynyt missaan. Onneksi samaisessa vaunussa oli toinenkin Taolle suuntaava pariskunta. Yllatys yllatys Helsingista. Siina hieman pyoriteltiin paata ja gps-laitteellakin yritettiin sijaintia selvittaa. Lopulta eraan verhon takaa kompi nukkumassa ollut henkilokunnan jasen, joka ilmoitti junan olevat noin tunnin myohassa.
Kommellusten jalkeen paastiin perille. Taolla vietettiin kolme yota, ja pidempaankin olisi voinut olla. Mukava paikka. Viimeisena paivana osallistuttiin snorklausreissulle, joka (turkulaisia opiskelijatovereitamme lainaten) 'haukkasi' pahasti. Samaiseen veneeseen nousi nimittain ainakin 40 muuta innokasta snorklaajaa. Ja voitte kuvitella, oliko pienoinen tungos snorklauskohteissa. Ensimmainen kohde, jossa piti olla haita olikin taynna polttelevia meduusoja. Kaiken lisaksi merenkaynti oli melkoista. Vaikka paivalla viela ketutti koko reissu, illalla ei voinut kuin nauraa. Viimeisena iltana kaytiin katsastamassa suomalaisten Essin ja Ninnin kanssa Ladyboy Cabaree. Showsta on paljon hauskoja kuvia ja videokuvaa.
Taolta siirryttiin viereiselle Koh Phanganin saarelle. Heti toisena saarella vietetylla paivalla Lotalle iski vatsatauti. Onneksi tauti ja popo saatiin selatettya vuorokaudessa ja tytto on taas kunnossa.
Nyt taytyy lopetella. Paivitellaan taas Blogia ja koitetaan saada kuvia.
Hyvia vointeja!
L&T
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Antaa kuvien puhua
Tuol Slengin vangit kahlittiin sankyihin kuulusteluiden ajaksi.
Kuolemaan tuomitut. Valokuvia Tuol Slengista.
Paakalloja Killing Fieldseilla.
Lahikylan lapsia leikkimassa Killing Fieldseilla.
Munkit museossa. Phnom Penh.Siam Reap
Herasimme puoli viidelta nahdaksemme Angkorin unohtumattoman auringonnousun.
Luonto puskee temppeleista lapi.
lauantai 6. joulukuuta 2008
Angkor What?
Elamanmenoon taalla Kambodzassa eittamatta vaikuttaa maan traaginen lahihistoria. Vuosikymmenia jatkuneen sotimisen lisaksi taalla toteutettiin 1970-luvulla yksi ihmishistorian radikaaleimmista ja verisimmista vallankumouksista, jonka seurauksena arviolta kaksi miljoonaa kambodzalaista menetti henkensa. Pol Potin johtaman Khmer Rougen (Punakhmerien) marssittua Phnom Penhiin 17. huhtikuuta 1975 alkoi ajanlasku Kambodzassa vuodesta nolla. Koulut, sairaalat, postit ynna muut laitokset lopetettiin, raha menetti arvonsa taysin ja kaupungit tyhjennettiin ihmisista. Kaikkien vanhuksia, sairaita ja rampoja myoten piti marssia maaseudulle viljelemaan riisia. Tyonkuvaus kasitti vahintaan 16-tuntisia paivia armottomossa paahteessa kaytannossa ilman ravintoa. Kieltaytyjien kohtalo on arvattavissa. Lansimaisen propagandan saastuttamille (heihin kuuluivat koulutetut ihmiset kuten professorit, opettajat, kielitaitoiset yms.) ei uudessa ihanneyhteiskunnassa ollut tilaa.
Valtion viholliset toimitettiin paikkaan, johon tutustuimme toissapaivana. Tuol Sleng (koodinimi S-21) on nykyaan museo, jossa useimmat Kambodzan kavijat vierailevat. Lukiona toiminut rakennus muutettiin Khmer Rougen toimesta vankilaksi, jossa Organisaation vihollisia kuulusteltiin, ennen kuin heidat marssitettiin 20 kilometrin paassa sijaitseville kuoleman kentille (Killing Fields) teloitettaviksi. Kuten arvata saattaa, kuulusteluissa kaytettiin mita mielikuvituksellisimpia metodeja. Vankilassa asuneesta noin 17 000 vangista vain seitseman selvisi hengissa.
Museovierailu ei siis ollut ihan kevyimmasta paasta, mika oli toki tiedossa etukateen. Erityisen koskettavaa oli katsella lukuisia vangeista otettuja kasvokuvia (kaikki vangit valokuvattiin vangitsemisen jalkeen - Khmer Rouge oli natsien tyyliin tarkka dokumentoimaan tekemisiaan) tietaen, etta kaikki ne miehet, naiset ja lapset kokivat mita hirvittamimman kohtalon. Museon jalkeen siirryimme Killing Fieldseille tutustumaan joukkohautoihin ja uhrien muistoksi rakennettuun muistomerkkiin, jonka sisaltamat 8000 paakalloa puhuvat omaa kammottavaa kieltaan.
Vaikkei kyseessa ollut mikaan huviretki ja mieli meni ajoittain todella synkaksi, oli vierailu silti ehdottoman hyodyllinen kahdestakin syysta. Ensinnakin, ymmartaakseen maata ja siina asuvia ihmisia, on tunnettava maan historiaa. Toiseksi, tallaiset tapahtumat eivat saa koskaan unohtua, jotta ne eivat toistuisi. Tosin Irakin, Bosnian, Ruandan ja Darfurin tapahtumat ovat vain muutamia masentavia esimerkkeja ihmisen kyvysta oppia omista virheistaan.
Koska kaipasimme retkemme jalkeen hieman kevyempaa ohjelmaa, emme tarttuneet kuskimme ehdotukseen siirtya ampuradalle raiskimaan konetuliaseilla. Tanne on nimittain lukuisten sotien jaljilta jaanyt kauhea maara aseita, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakiin, moni lansimainen turisti suuntaa Killing Fieldseilta suoraan ampumaradalle! No Tapio kertoi kuskille, etta on paassyt intissa ampumaan jo ihan tarpeeksi, ja suuntasimmekin sen sijaan venalaisille markkinoille (Russian Market) tutustumaan paikalliseen kaupankayntiin. Nimensa markkinat ovat kuulemma saaneet lukuisista 1980-luvulla paikalla vierailleista raharikkaista itanaapureistamme. Yllattavaa kylla, myyjat eivat olleet laheskaan niin agressiivisia kuin esimerkiksi Balilla. Loysimme perinteisten vaate- ja kraasakorujen lisaksi eraanlaiset ruokamarkkinat, jossa erilaiset (lahinna meri-) elaimet muuttuivat fileiksi sellaisella tahdilla, etta heikompaa hirvittaa. Ainakin tuoksut olivat aidot - samaa tuskin voi sanoa monista muista tuotteista markkinoilla. Kuskimmekin varoitteli ostamasta jalokivia, mika nyt on sanomattakin selvaa.
Koska paiva oli jo pitkalla, suuntasimme markkinoilta suoraan lounaalle. Ruoka on kambodzalaisille erityisen lahella sydanta, koska he tietavat, milta tuntuu olla ilman. Khmer-keittio onkin sanalla sanoen loistava! Huonoa ruokaa ei taida Aasiasta loytaa, vaikka kuinka yrittaisi. Ruoat taalla ovat aika samankaltaisia kuin Thaimaassa, mutta niissa on tietynlainen, kenties mausteista johtuva, kambodzalainen vivahde.
Iltapaivalla jatkoimme kulttuurikierrostamme Kambodzan kansallismuseoon. Siella oli lukuisia patsaita keskiajalta, Kambodzan kukoistuskaudelta, jolloin nailla tonteilla sijaitsi loistelias Khmerien kuningaskunta, jota naapurivaltiot kilvan kadehtivat. Lotta ihastui patsaisiin siina maarin, etta otti yhden jopa mukaansa! Kyseessa ei kuitenkaan ollut kunnianhimoinen taidevarkaus, vaan taysin rehellisesti ostettu (suhteellisen) pienikokoinen matkamuisto (jota Lotta vakuutti kantavansa omassa rinkassaan ympari Aasiaa).
Lauantaina oli aika jattaa painostava Phnom Penh taakse ja siirtya sympaattiseen Siem Reapiin, Pohjois-Kambodzassa sijaitsevaan 800 000 asukkaan mukavaan pikkukaupunkiin. Tanne turistit saapuvat ympari maailmaa yhdesta syysta: taalla sijaitsevat Angkorin temppelit, maailman kahdeksas ihme ja Kambodzan ylpeydenaihe aina keskiajalta saakka. Alueelle ehdittiin Khmerien kukoistuskauden, eli noin 600 vuoden aikana rakentaa lukuisia toinen toistaan loisteliaampia temppeleita, joista suurin, Angkor Wat, on maailman suurin uskonnollinen rakennus. Jotain Khmerien kulttuurin kehittyneisyydesta kertoo, etta samaan aikaan kuin Lontoo oli vain 50 000 asukkaan kylapahanen, Angkorin alue oli noin miljoonan asuttama metropoli. Kulttuuri kaatui lopulta muun muassa omaan suuruuteensa, silla ruoan ja veden toimittaminen vaestomassoille muuttui mahdottomaksi.
Ja ne temppelit, on ne komeita! Ei voi kuin huuli pyoreana ihmetella, miten ihmiset ovat ylipaataan pystyneet sellaisia rakentaa, keskiaikaisilla valineilla! Vaikka temppeleita on vuosisatojen saatossa kohdelleet kaltoin niin ajan hammas, varkaat kuin Khmer Rougekin, (Pol Potin yhteiskunnasta oli tarkoitus tulla monin verroin Angkoria loisteliaampi, ainakin propagandan mukaan) on osa temppeleiden yksityiskohdista sailynyt yllattavan hyvin. Jokainen temppeli sisaltaa kasittamattoman maaran uskomattoman pikkutarkkoja seinakaiverruksia. Temppelialueen merkitysta kambodzalaisten itsetunnolle on vaikea liikaa korostaa - he rakensivat Angkorin, eika kukaan voi ottaa sita tosiasiaa heilta pois.
Huomenna on tarkoitus viettaa toinen paiva temppelialueella. Nahtavaa riittaisi vaikka moneksi viikoksi, mutta siihen ei taida aikamme riittaa. Teknisten ongelmien takia emme saanet tahan paivitykseen kuvamateriaalia, mutta luvassa on komeita otoksia.
Hyvaa joulun odotusta kaikille!
T&L
Valtion viholliset toimitettiin paikkaan, johon tutustuimme toissapaivana. Tuol Sleng (koodinimi S-21) on nykyaan museo, jossa useimmat Kambodzan kavijat vierailevat. Lukiona toiminut rakennus muutettiin Khmer Rougen toimesta vankilaksi, jossa Organisaation vihollisia kuulusteltiin, ennen kuin heidat marssitettiin 20 kilometrin paassa sijaitseville kuoleman kentille (Killing Fields) teloitettaviksi. Kuten arvata saattaa, kuulusteluissa kaytettiin mita mielikuvituksellisimpia metodeja. Vankilassa asuneesta noin 17 000 vangista vain seitseman selvisi hengissa.
Museovierailu ei siis ollut ihan kevyimmasta paasta, mika oli toki tiedossa etukateen. Erityisen koskettavaa oli katsella lukuisia vangeista otettuja kasvokuvia (kaikki vangit valokuvattiin vangitsemisen jalkeen - Khmer Rouge oli natsien tyyliin tarkka dokumentoimaan tekemisiaan) tietaen, etta kaikki ne miehet, naiset ja lapset kokivat mita hirvittamimman kohtalon. Museon jalkeen siirryimme Killing Fieldseille tutustumaan joukkohautoihin ja uhrien muistoksi rakennettuun muistomerkkiin, jonka sisaltamat 8000 paakalloa puhuvat omaa kammottavaa kieltaan.
Vaikkei kyseessa ollut mikaan huviretki ja mieli meni ajoittain todella synkaksi, oli vierailu silti ehdottoman hyodyllinen kahdestakin syysta. Ensinnakin, ymmartaakseen maata ja siina asuvia ihmisia, on tunnettava maan historiaa. Toiseksi, tallaiset tapahtumat eivat saa koskaan unohtua, jotta ne eivat toistuisi. Tosin Irakin, Bosnian, Ruandan ja Darfurin tapahtumat ovat vain muutamia masentavia esimerkkeja ihmisen kyvysta oppia omista virheistaan.
Koska kaipasimme retkemme jalkeen hieman kevyempaa ohjelmaa, emme tarttuneet kuskimme ehdotukseen siirtya ampuradalle raiskimaan konetuliaseilla. Tanne on nimittain lukuisten sotien jaljilta jaanyt kauhea maara aseita, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakiin, moni lansimainen turisti suuntaa Killing Fieldseilta suoraan ampumaradalle! No Tapio kertoi kuskille, etta on paassyt intissa ampumaan jo ihan tarpeeksi, ja suuntasimmekin sen sijaan venalaisille markkinoille (Russian Market) tutustumaan paikalliseen kaupankayntiin. Nimensa markkinat ovat kuulemma saaneet lukuisista 1980-luvulla paikalla vierailleista raharikkaista itanaapureistamme. Yllattavaa kylla, myyjat eivat olleet laheskaan niin agressiivisia kuin esimerkiksi Balilla. Loysimme perinteisten vaate- ja kraasakorujen lisaksi eraanlaiset ruokamarkkinat, jossa erilaiset (lahinna meri-) elaimet muuttuivat fileiksi sellaisella tahdilla, etta heikompaa hirvittaa. Ainakin tuoksut olivat aidot - samaa tuskin voi sanoa monista muista tuotteista markkinoilla. Kuskimmekin varoitteli ostamasta jalokivia, mika nyt on sanomattakin selvaa.
Koska paiva oli jo pitkalla, suuntasimme markkinoilta suoraan lounaalle. Ruoka on kambodzalaisille erityisen lahella sydanta, koska he tietavat, milta tuntuu olla ilman. Khmer-keittio onkin sanalla sanoen loistava! Huonoa ruokaa ei taida Aasiasta loytaa, vaikka kuinka yrittaisi. Ruoat taalla ovat aika samankaltaisia kuin Thaimaassa, mutta niissa on tietynlainen, kenties mausteista johtuva, kambodzalainen vivahde.
Iltapaivalla jatkoimme kulttuurikierrostamme Kambodzan kansallismuseoon. Siella oli lukuisia patsaita keskiajalta, Kambodzan kukoistuskaudelta, jolloin nailla tonteilla sijaitsi loistelias Khmerien kuningaskunta, jota naapurivaltiot kilvan kadehtivat. Lotta ihastui patsaisiin siina maarin, etta otti yhden jopa mukaansa! Kyseessa ei kuitenkaan ollut kunnianhimoinen taidevarkaus, vaan taysin rehellisesti ostettu (suhteellisen) pienikokoinen matkamuisto (jota Lotta vakuutti kantavansa omassa rinkassaan ympari Aasiaa).
Lauantaina oli aika jattaa painostava Phnom Penh taakse ja siirtya sympaattiseen Siem Reapiin, Pohjois-Kambodzassa sijaitsevaan 800 000 asukkaan mukavaan pikkukaupunkiin. Tanne turistit saapuvat ympari maailmaa yhdesta syysta: taalla sijaitsevat Angkorin temppelit, maailman kahdeksas ihme ja Kambodzan ylpeydenaihe aina keskiajalta saakka. Alueelle ehdittiin Khmerien kukoistuskauden, eli noin 600 vuoden aikana rakentaa lukuisia toinen toistaan loisteliaampia temppeleita, joista suurin, Angkor Wat, on maailman suurin uskonnollinen rakennus. Jotain Khmerien kulttuurin kehittyneisyydesta kertoo, etta samaan aikaan kuin Lontoo oli vain 50 000 asukkaan kylapahanen, Angkorin alue oli noin miljoonan asuttama metropoli. Kulttuuri kaatui lopulta muun muassa omaan suuruuteensa, silla ruoan ja veden toimittaminen vaestomassoille muuttui mahdottomaksi.
Ja ne temppelit, on ne komeita! Ei voi kuin huuli pyoreana ihmetella, miten ihmiset ovat ylipaataan pystyneet sellaisia rakentaa, keskiaikaisilla valineilla! Vaikka temppeleita on vuosisatojen saatossa kohdelleet kaltoin niin ajan hammas, varkaat kuin Khmer Rougekin, (Pol Potin yhteiskunnasta oli tarkoitus tulla monin verroin Angkoria loisteliaampi, ainakin propagandan mukaan) on osa temppeleiden yksityiskohdista sailynyt yllattavan hyvin. Jokainen temppeli sisaltaa kasittamattoman maaran uskomattoman pikkutarkkoja seinakaiverruksia. Temppelialueen merkitysta kambodzalaisten itsetunnolle on vaikea liikaa korostaa - he rakensivat Angkorin, eika kukaan voi ottaa sita tosiasiaa heilta pois.
Huomenna on tarkoitus viettaa toinen paiva temppelialueella. Nahtavaa riittaisi vaikka moneksi viikoksi, mutta siihen ei taida aikamme riittaa. Teknisten ongelmien takia emme saanet tahan paivitykseen kuvamateriaalia, mutta luvassa on komeita otoksia.
Hyvaa joulun odotusta kaikille!
T&L
torstai 4. joulukuuta 2008
Tien Paalla
Tervehdys! Jatettiin tanaan sateinen Kuala Lumpur taakse, ja suunnattiin Air Asian lennolla Phnom Penhiin. Lahto oli aikamoista hassakkaa. Oikeastaan koko viime viikko oli melkoista kiiretta. Myos epaonnea oli matkassa. Lotta sairastui poskiontelontulehdukseen perjantaina ja oli koko viikonlopun sankypotilaana. Eika siina viela kaikki. Kun pahin oli ohi, puhkesi mieleton hammassarky. Voitteko kuvitella, pari viikkoa sitten tuli 24 vuotta tayteen ilman reikia. Ja tottakai se ensimmainen ilmaantuu juuri, kun sita vahiten kaipaa. Kiireen keskella hammaslaakarikayntia jouduttiin siirtamaan parilla paivalla. Ja vasta keskiviikkona karautettiin suoraan koulusta hammaslaakariasemalle. Laakari hieman ihmetteli, miten niin pieni reianalku voi aiheuttaa niin suurta kipua. Onneksi hammas saatiin paikattua. Itse hammaslaakari oli mukava mies, ja laakariasema oli varmasti yksi Kuala Lumpurin parhaista.
Sairastelun ja armottoman kiireen vuoksi jouduttiin jattamaan joitain suunnitelmissa olleita nahtavyyksia valiin. Eilen kaytiin kuitenkin katsastamassa Luna - Pan Global hotellin katolle rakennettu mielettoman hieno baari/lounge. Harmiksi kamerasta loppui akku, eika saatu Lunan hienosta sisustuksesta kuvia.
Nyt ollaan siis Kambodzan maaperalla. Lentokentalta hurautettiin tuktukin (kolmipyorainen mopotaksi) kyydissa guesthouselle. Sovittiin siina samalla kuskin kanssa, etta han tulisi noutamaan meidat aikaisin aamulla. Huomisen suunnitelmissa on nimittain Killing Fields ja kidutusmuseo, seka Russian market. Saa nahda mita tuleman pitaa. Ainakin Killing Fields on ennakko-oletusten perusteella varmasti yksi kammottavimmista paikoista, jossa toivottavasti koskaan tulee kaytya. Phnom Penh on kuin Stockan Hullut Paivat, silla erotuksella, etta lahes kaikilla on joku moottoriajoneuvo alla. Kadun ylitys on oma taiteenlajinsa. Parasta on menna jonkun paikallisen imussa.
Tarkoituksena olisi viettaa kaksi yota Phnom Penhissa ja siirtya taalta joko veneella tai bussilla Siem Riepiin.
Paivitellaan blogia taas jossain vaiheessa.
Terveisia!
L&T
Sairastelun ja armottoman kiireen vuoksi jouduttiin jattamaan joitain suunnitelmissa olleita nahtavyyksia valiin. Eilen kaytiin kuitenkin katsastamassa Luna - Pan Global hotellin katolle rakennettu mielettoman hieno baari/lounge. Harmiksi kamerasta loppui akku, eika saatu Lunan hienosta sisustuksesta kuvia.
Nyt ollaan siis Kambodzan maaperalla. Lentokentalta hurautettiin tuktukin (kolmipyorainen mopotaksi) kyydissa guesthouselle. Sovittiin siina samalla kuskin kanssa, etta han tulisi noutamaan meidat aikaisin aamulla. Huomisen suunnitelmissa on nimittain Killing Fields ja kidutusmuseo, seka Russian market. Saa nahda mita tuleman pitaa. Ainakin Killing Fields on ennakko-oletusten perusteella varmasti yksi kammottavimmista paikoista, jossa toivottavasti koskaan tulee kaytya. Phnom Penh on kuin Stockan Hullut Paivat, silla erotuksella, etta lahes kaikilla on joku moottoriajoneuvo alla. Kadun ylitys on oma taiteenlajinsa. Parasta on menna jonkun paikallisen imussa.
Tarkoituksena olisi viettaa kaksi yota Phnom Penhissa ja siirtya taalta joko veneella tai bussilla Siem Riepiin.
Paivitellaan blogia taas jossain vaiheessa.
Terveisia!
L&T
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)