Angkor What?

Elamanmenoon taalla Kambodzassa eittamatta vaikuttaa maan traaginen lahihistoria. Vuosikymmenia jatkuneen sotimisen lisaksi taalla toteutettiin 1970-luvulla yksi ihmishistorian radikaaleimmista ja verisimmista vallankumouksista, jonka seurauksena arviolta kaksi miljoonaa kambodzalaista menetti henkensa. Pol Potin johtaman Khmer Rougen (Punakhmerien) marssittua Phnom Penhiin 17. huhtikuuta 1975 alkoi ajanlasku Kambodzassa vuodesta nolla. Koulut, sairaalat, postit ynna muut laitokset lopetettiin, raha menetti arvonsa taysin ja kaupungit tyhjennettiin ihmisista. Kaikkien vanhuksia, sairaita ja rampoja myoten piti marssia maaseudulle viljelemaan riisia. Tyonkuvaus kasitti vahintaan 16-tuntisia paivia armottomossa paahteessa kaytannossa ilman ravintoa. Kieltaytyjien kohtalo on arvattavissa. Lansimaisen propagandan saastuttamille (heihin kuuluivat koulutetut ihmiset kuten professorit, opettajat, kielitaitoiset yms.) ei uudessa ihanneyhteiskunnassa ollut tilaa.


Valtion viholliset toimitettiin paikkaan, johon tutustuimme toissapaivana. Tuol Sleng (koodinimi S-21) on nykyaan museo, jossa useimmat Kambodzan kavijat vierailevat. Lukiona toiminut rakennus muutettiin Khmer Rougen toimesta vankilaksi, jossa Organisaation vihollisia kuulusteltiin, ennen kuin heidat marssitettiin 20 kilometrin paassa sijaitseville kuoleman kentille (Killing Fields) teloitettaviksi. Kuten arvata saattaa, kuulusteluissa kaytettiin mita mielikuvituksellisimpia metodeja. Vankilassa asuneesta noin 17 000 vangista vain seitseman selvisi hengissa.


Museovierailu ei siis ollut ihan kevyimmasta paasta, mika oli toki tiedossa etukateen. Erityisen koskettavaa oli katsella lukuisia vangeista otettuja kasvokuvia (kaikki vangit valokuvattiin vangitsemisen jalkeen - Khmer Rouge oli natsien tyyliin tarkka dokumentoimaan tekemisiaan) tietaen, etta kaikki ne miehet, naiset ja lapset kokivat mita hirvittamimman kohtalon. Museon jalkeen siirryimme Killing Fieldseille tutustumaan joukkohautoihin ja uhrien muistoksi rakennettuun muistomerkkiin, jonka sisaltamat 8000 paakalloa puhuvat omaa kammottavaa kieltaan.


Vaikkei kyseessa ollut mikaan huviretki ja mieli meni ajoittain todella synkaksi, oli vierailu silti ehdottoman hyodyllinen kahdestakin syysta. Ensinnakin, ymmartaakseen maata ja siina asuvia ihmisia, on tunnettava maan historiaa. Toiseksi, tallaiset tapahtumat eivat saa koskaan unohtua, jotta ne eivat toistuisi. Tosin Irakin, Bosnian, Ruandan ja Darfurin tapahtumat ovat vain muutamia masentavia esimerkkeja ihmisen kyvysta oppia omista virheistaan.


Koska kaipasimme retkemme jalkeen hieman kevyempaa ohjelmaa, emme tarttuneet kuskimme ehdotukseen siirtya ampuradalle raiskimaan konetuliaseilla. Tanne on nimittain lukuisten sotien jaljilta jaanyt kauhea maara aseita, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakiin, moni lansimainen turisti suuntaa Killing Fieldseilta suoraan ampumaradalle! No Tapio kertoi kuskille, etta on paassyt intissa ampumaan jo ihan tarpeeksi, ja suuntasimmekin sen sijaan venalaisille markkinoille (Russian Market) tutustumaan paikalliseen kaupankayntiin. Nimensa markkinat ovat kuulemma saaneet lukuisista 1980-luvulla paikalla vierailleista raharikkaista itanaapureistamme. Yllattavaa kylla, myyjat eivat olleet laheskaan niin agressiivisia kuin esimerkiksi Balilla. Loysimme perinteisten vaate- ja kraasakorujen lisaksi eraanlaiset ruokamarkkinat, jossa erilaiset (lahinna meri-) elaimet muuttuivat fileiksi sellaisella tahdilla, etta heikompaa hirvittaa. Ainakin tuoksut olivat aidot - samaa tuskin voi sanoa monista muista tuotteista markkinoilla. Kuskimmekin varoitteli ostamasta jalokivia, mika nyt on sanomattakin selvaa.


Koska paiva oli jo pitkalla, suuntasimme markkinoilta suoraan lounaalle. Ruoka on kambodzalaisille erityisen lahella sydanta, koska he tietavat, milta tuntuu olla ilman. Khmer-keittio onkin sanalla sanoen loistava! Huonoa ruokaa ei taida Aasiasta loytaa, vaikka kuinka yrittaisi. Ruoat taalla ovat aika samankaltaisia kuin Thaimaassa, mutta niissa on tietynlainen, kenties mausteista johtuva, kambodzalainen vivahde.


Iltapaivalla jatkoimme kulttuurikierrostamme Kambodzan kansallismuseoon. Siella oli lukuisia patsaita keskiajalta, Kambodzan kukoistuskaudelta, jolloin nailla tonteilla sijaitsi loistelias Khmerien kuningaskunta, jota naapurivaltiot kilvan kadehtivat. Lotta ihastui patsaisiin siina maarin, etta otti yhden jopa mukaansa! Kyseessa ei kuitenkaan ollut kunnianhimoinen taidevarkaus, vaan taysin rehellisesti ostettu (suhteellisen) pienikokoinen matkamuisto (jota Lotta vakuutti kantavansa omassa rinkassaan ympari Aasiaa).


Lauantaina oli aika jattaa painostava Phnom Penh taakse ja siirtya sympaattiseen Siem Reapiin, Pohjois-Kambodzassa sijaitsevaan 800 000 asukkaan mukavaan pikkukaupunkiin. Tanne turistit saapuvat ympari maailmaa yhdesta syysta: taalla sijaitsevat Angkorin temppelit, maailman kahdeksas ihme ja Kambodzan ylpeydenaihe aina keskiajalta saakka. Alueelle ehdittiin Khmerien kukoistuskauden, eli noin 600 vuoden aikana rakentaa lukuisia toinen toistaan loisteliaampia temppeleita, joista suurin, Angkor Wat, on maailman suurin uskonnollinen rakennus. Jotain Khmerien kulttuurin kehittyneisyydesta kertoo, etta samaan aikaan kuin Lontoo oli vain 50 000 asukkaan kylapahanen, Angkorin alue oli noin miljoonan asuttama metropoli. Kulttuuri kaatui lopulta muun muassa omaan suuruuteensa, silla ruoan ja veden toimittaminen vaestomassoille muuttui mahdottomaksi.


Ja ne temppelit, on ne komeita! Ei voi kuin huuli pyoreana ihmetella, miten ihmiset ovat ylipaataan pystyneet sellaisia rakentaa, keskiaikaisilla valineilla! Vaikka temppeleita on vuosisatojen saatossa kohdelleet kaltoin niin ajan hammas, varkaat kuin Khmer Rougekin, (Pol Potin yhteiskunnasta oli tarkoitus tulla monin verroin Angkoria loisteliaampi, ainakin propagandan mukaan) on osa temppeleiden yksityiskohdista sailynyt yllattavan hyvin. Jokainen temppeli sisaltaa kasittamattoman maaran uskomattoman pikkutarkkoja seinakaiverruksia. Temppelialueen merkitysta kambodzalaisten itsetunnolle on vaikea liikaa korostaa - he rakensivat Angkorin, eika kukaan voi ottaa sita tosiasiaa heilta pois.


Huomenna on tarkoitus viettaa toinen paiva temppelialueella. Nahtavaa riittaisi vaikka moneksi viikoksi, mutta siihen ei taida aikamme riittaa. Teknisten ongelmien takia emme saanet tahan paivitykseen kuvamateriaalia, mutta luvassa on komeita otoksia.


Hyvaa joulun odotusta kaikille!

T&L