Seikkailun päätös

On tullut aika päivittää blogi viimeisen kerran. Matka Luang Prabangista Vang Viengiin meni mukavasti minibussissa polvet suussa istuen; tiet olivat jälleen kerran aikamoista serpentiiniä, ja korkeuserot saivat sisäkorvan reagoimaan ilmanpaineen muutoksiin. Vang Vieng on kuuluisa eräästä tietystä aktiviteetista, jota varten mekin paikalle saavuimme. Lukuisat matkaajat ympäri maailmaa saapuvat Vang Viengiin tubeilemaan, eli laskemaan hiljaa alas Nam Song -jokea traktorinrenkaan sisäkumi kulkuvälineenään. Noin kilometrin matkaan menee noin kolme tuntia, joten mistään extreme-urheilusta ei todellakaan ole kysymys. Toki matkaan saa kulutettua tuplastikin enemmän aikaa, jos juuttuu reitin varrella sijaitseviin lukuisiin baareihin ja ravintoloihin. Äärimmäisen rentouttavasta kokemuksesta jäi käteen hienot muistot ja pari kivaa valokuvaa.

Matka Vang Viengista Laosin pääkaupunkiin Vientianeen meni hyvin pitkälle samanlaisessa minibussissa lusien, tosin korkeuserot eivät enää etelään päin tultaessa vaivanneet. Vientiane osoittautui aivan rakastettavaksi paikaksi - vaikea kuvitella, että kaakkois-aasialainen pääkaupunki voi olla niin miellyttävän rauhallinen. Tarkoituksenamme oli viettää kolme tehokasta päivää kaupunkiin tutustuen, mutta Lottaan iski jälleen kerran vatsapöpö. Onneksi olimme onnistuneet hankkimaan huokeaan hintaan televisiolla varustetun huoneen, joten Lotan sairastelu neljän seinän sisällä oli edes joten kuten siedettävä kokemus.

Vientianesta lensimme vanhaan tuttuun Kuala Lumpuriin. Hieman haikealta tuntui saapua kaupunkiin, joka oli ollut usean kuukauden ajan kotimme. Kävimme buukkaamassa asemalta liput yöjunaan Singaporeen, ja riensimme suoraan kampaajan käsiteltäviksi. Parturoinnin jälkeen olikin jo aika palata juna-asemalle, josta matkamme jatkui seikkailumme viimeiseen kohteeseen, Singaporeen.

Saavuimme Leijonien kaupunkiin rajamuodollisuuksien jälkeen hyvin varhain aamulla, ja (liian väsyneinä perusteelliseen hintavertailuun) varasimmekin huoneen puhelimitse jo juna-asemalta. Saatuamme myönteisen vastauksen pyytämäämme aikaiseen Check-in:iin hyppäsimme taksiin ja annoimme kuskille majapaikkamme osoitteen. Jo tässä vaiheessa huomasimme, kuinka erilainen maa Singapore on muihin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna. Ei minkäänlaista huutelua, riivausta tai ukotusta taksikuskien taholta. Kuski laskutti tarkalleen mittarin näyttämän (toki aasialaisittain korkean) summan. Singaporea ei ole syytä sekoittaa Malesiaan tai muihin kehitysmaihin; kyseessä on uskomattoman nopeassa ajassa köyhyydestä korkeaan elintasoon noussut valtio - todellinen aasialainen talousraketti. Nopeasti huomasimme, että metro on paras tapa liikkua kaupungissa, koska järjestelmä on todella kattava, edullinen, looginen ja nopea oppia. Metrossa oli myös paikallisesta mentaliteetista muistuttavia varoituskylttejä: muun muassa ruokailusta tai juomisesta maanalaisessa olisi luvassa 500 dollarin sakko. Singaporelaisethan uskovat koviin rangaistuksiin ja valtion vahvaan rooliin kansalaisten elämässä, esimerkiksi jokaisen palkansaajan on lain mukaan pakollista siirtää osa tuloistaan säästötilille pahan päivän varalle. Tämähän tuntuu länsimaiseen individualismiin kasvatetulta vähintäänkin oudolta, mutta aasialaisilla vain on hieman erilainen ajattelutapa. Yksilöä usein pidetään vain osana suurempaa kokonaisuutta, kuten perhettä, sukua, yritystä tai valtiota, ja yhteisön hyvinvointi ajaa yksilön oikeuksien edelle. 

Viimeisenä iltanamme ennen kotimatkaa tapasimme vanhat tuttumme Ninnin ja Antin, helsinkiläispariskunnan, johon tutustuimme matkalla Koh Taolle. Olimme sopineet tapaamisen hulppeasti Exodus-baariin, kaupungin korkeimman hotellin ylimpään kerrokseen. Näkymät olivat jälleen kerran henkeäsalpaavat, ja aikamme ihasteltuamme ja reissukuulumisia vaihdettuamme päätimme siirtyä joenrantaan illalliselle. Nautittuamme tällä kertaa intialaisen keittiön antimista toivotimme hyvät yöt ja sovimme näkevämme vielä seuraavana päivänä rannalla, josta pitäisi olla hyvä seurata Volvo Ocean Racen rataosuutta. Ja olihan se mukavaa istuskella rannalla ja katsella purjeveneiden formula ykkösten menoa, vaikkei lajia juuri tunnekkaan. Kisan jälkeen toivotimme Ninnille ja Antille hyvää loppureissua, ja lähdimme vielä viimeisen kerran pyörimään kaupungille. Koska lento lähti vasta puolenyön aikoihin, päätimme mennä elokuviin. Loistava, Oscareissakin ehdolla oleva Rachel Getting Married oli mitä mukavin tapa viettää viimeiset tunnit ennen kotimatkaa. Elokuvan jälkeen haimme tavaramme majapaikastamme ja otimme metron kohti Singaporen kansainvälisestikin palkittua lentokenttää. Tunnelma oli hiukan epätodellinen: oli vaikea uskoa, että seikkailu olisi ohi. Välilasku oli Japanissa, Nagoyassa, jossa koitimme torkkua lentokentällä odottaessamme Finnairin koneen lähtöä. Koiranunesta meidät herätti, kuinka ollakkaan, suomenkielinen kuulutus, joka ilmoitti boardingin Helsingin koneeseen alkavan. Poimimme viikonlopun Ilta-Sanomat astuessamme koneeseen lukuisten japanilaisten Lapin-turistien kanssa. Pian olisimme kotona, ja se tuntui samaan aikaan oudolta, haikealta ja mukavalta.

Nyt kun koto-Suomessa on tullut vietettyä jo jonkin aikaa, on suomalaiseen elämänmenoon tullut sopeuduttua aivan entiseen tapaan. Reissusta jäi todella hyvät muistot, paljon tuli nähtyä ja koettua. Tunnelmat olivat pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta todella korkealla koko matkan ajan. Kuala Lumpuriin muodostui aivan erityinen suhde, olihan kaupunki kotimme usean kuukauden ajan. Kaakkois-Aasiaa voi kyllä lämpimästi suositella matkakohteeksi: ilmasto on loistava, maisemat komeita, ruoka herkullista, ihmiset ystävällisiä ja kaikki on Suomeen verrattuna sikamaisen halpaa. Koska väkivaltarikollisuus on todella harvinaista, vaikeuksilta välttyy useimmiten terveellä järjenkäytöllä. Vaikka useimmat maat ovat todella köyhiä, ihmiset jaksavat silti hymyillä ja nauttia perusasioista: luonnosta, ruoasta ja ennen kaikkea läheisimmistä. Aasialainen yhteisöllisyys onkin sellaista, josta me länsimaiset voisimme ottaa paljonkin oppia. Räikeät tuloerot ovat asia, joka pistää Kaakkois-Aasiassa silmään. Harvinainen ei ole tilanne, jossa raajarikko, miinan runtelema mies kerjää kadulla uudenkarhean S-sarjan Mercedes Benzin kiitäessä ohitse. Kun sosiaalinen turvaverkko puuttuu täysin ja valtionhallinto on läpikotaisin korruptoitunut, hyvinvoinnin jakavat harvat ja valitut, mikä tietysti aiheuttaa suunnattomasti katkeruutta. Suomessa asiat ovat todella hyvin, sen kyllä matkalla huomasi. Toivottavasti täällä pysyvät tuloerot kurissa ja heikompiosaisista pidetään huolta tulevaisuudessa.

Reissukärpänen pääsi matkalla puraisemaan, siitä ei pääse mihinkään! Kun taas on sopiva hetki, niin varmasti otetaan reppu selkään ja lähdetään Palloa kiertämään. Maailma on niin suuri ja kaunis, ettei sitä halua jättää tutkimatta. Kiitokset reissukavereille unohtumattomista hetkistä, ja ennen kaikkea suuri kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet pikku blogiamme seurata! On ollut mukavaa kirjoittaa tietäen, ettei huutomme maailmalta jää ainoastaan kaiuiksi bittiavaruuteen, vaan joku todella kuuntelee. Hyvää jatkoa teille kaikille!

Blogimme vaikenee, toistaiseksi.

Tapio & Lotta