Aika pistaa Luang Prabang pakettiin.
Luang Prabang on todella hurmaava pikkukaupunki, joka on ihan syystakin paassyt Unescon perintokohteiden joukkoon. Kaupunki muistuttaa enemman eurooppalaista kuin aasialaista kaupunkia. Liikennetta ei ole juuri ollenkaan, ja ihmisilla ei ole kiire minnekkaan. Se on sita laolaista mentaliteettia, josta meilla monella olisi opittavaa. Ranskan siirtomaa-aika nakyy kaupungissa vielakin. Patonkeja, ihania pienia kahviloita ja ranskankielisia kyltteja. Myos ranskalaisia turisteja on paljon.
Pohjois-Laosin ilmasto on vetanyt ihon kananlihalle useaan kertaan. Illat ovat varsin viileita, ja oikeastaan ensimmaista kertaa koko reissun aikana on joutunut turvautumaan villatakkiin. Onneksi ei lahetetty pitkahihaisia paitoja Bangkokista kotiin! Villatakki oli tanaan todella tarpeen, kun suunnattiin aamuvarhaisella Mekong-jokea pitkin Pak Ouo -luolille. Kyseinen reissu "hauhau haukkasi" taas kerran. Retkikuvauksessa venematkan luolille kerrottiin kestavan puoli tuntia. Todellisuus oli lahempana 2 ja puolta. Lisaksi meidan venekuski ei turhia hatikoinut. Siina vaiheessa, kun muut samaan aikaan lahteneet veneet tulivat jo luolilta takaisin, meilla oli viela hirmumatka luolille taitettavana. Ei siina mitaan, mutta oltiin fiksuina jatetty aamiainen valiin ja veneessa oli todella kylma. Ketutus oli melkoinen, ja kaikki huipentui viela siihen, etta luolilla joutui pulittamaan 20000 kipin paasymaksun, vaikka me luultiin jo maksaneemme kaiken tarvittavan matkatoimistolle. Aaaargghh. Matkalla pysahdyttiin myos wiskikylaan, joka oli aivan turha turistipyydys. Ei paljon wiskin keittoa nakynyt, matkamuistokojuja senkin edesta.
Huomenna matka jatkuu, ja reitti vie meidat noin 200 km etelammaksi Vang Viengiin. Valitettavasti kaikki VIP-bussit olivat taynna, joten valittiin kylkypeliksi minivan. Mita muilta reissuruunilta on kuullut, niin Luang Prabang - Vang Vieng on hyvaa treenia istumalihaksille ja erityisesti hermoille. Suomen mokkitiestokin on priimakuntoinen takalaisiin teihin verrattuna. Liikkuminen paikasta toiseen Public-bussilla (VIP-bussin taydellinen vastakohta) olisi varmasti ollut loistava katsaus paikalliseen kulttuuriin. Nama bussit operoivat periaatteella never full. Eli yhden istumapaikan voi jakaa useampikin ihminen ja elain.
Nyt lahdetaan nauttimaan 120 minuutin aromaterapiahierontaan. Hinta huimat 4 euroa. Kuulemiin :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
MORO!
Kannattaa otta laoslainen menttaliteetti ja jättää suomalaiseet vouhottajat omaan arvoonsa, kun tulette tänne vouhottajien maahan takaaisin! Laosissa on sodan jäljiltä paljon miinoja ja muita räjähteitä. Arviolta puolessa koko maan pinta-alasta on edelleen miinoja ja räjähteitä. Ne tuottavat paitsi turvallisuusriskin, myös estävät kehitystä. Tästä esimerkkinä se, että Laosin kouluissa joudutaan opettamaan miinojen varomista ylimääräisenä oppiaineena. Ulkomainen rahoitus miinojen raivaamiseksi on kuitenkin ollut jatkuvassa laskussa sitten vuoden 1996. Laosissa olevat miinat ja suutari pommit ovat Vietnaminsodan peruja jolloin Yhdysvallat pudotti Laosiin arviolta yli 2,4 miljoonaa tonnia pommeja, joista noin 270 miljoonaa rypälepommia.
Varokaa miinoja, siis muitakin kuin lehmän pask...ja. voikaapa hyvin ja kirjoitelkaa. Täällä puulalla 10 pakkasta ja lyhyet
päivät! lenkkeiltyä on tullut jo tänä vuonna 32 km! terv. ilpo&hannele
Lähetä kommentti