BALI

                                                       Kuta Beach

                                              Patsas Monkey Forestissa
                                             Kankaan painantaa
                                             



                                             Tasapainon kanssa hieman ongelmia, lähti lauta keulimaan.
                                             Balin riisiterasseja


                                            Venekuntamme: Susanna, Lotta, Malin ja Tapio.

                                                      Kahviplantaasin antimia. Lotalla kaakaota, kun se kahvi vaan ei vieläkään maistu :)
                                                       Tapio ja Chili suoraan plantaasin pensaasta.
                                                       Tällainen kuumotus löytyi kaffeplantaasilta.

                                             Auringonlasku Uluwatun temppeleillä.

Kerrottavaa ja kirjoitettavaa löytyisi vaikka kuinka paljon Balin reissustamme. Valokuviakin tuli otettua reippaasti yli 300 kappaletta. Tässä siis reissumme pähkinänkuoressa.

Heti saavuttuamme Balin kentälle meitä oli vastassa melkoinen vastaanottokomitea kaiken maailman taksisähläreitä, kyydin tarjojia ja muita ukottajia. Pimeässä oli vaikea löytää lentokentän ulkopuolella sijaitsevaa virallista taksikuponkipistettä. Aikamme siinä pyörittyämme oli pakko nöyrtyä erään taksisäätäjän kyytiin. Matka kentältä majapaikkaamme kustansi lopulta 60 000 rupiaa. Virallisella taksikupongilla matkan olisi onnistunut saamaan 10 000 halvemmalla, joten takkiin tuli onneksi vain noin 70 senttiä. Pian kävi selväksi, että tällä saarella tuli olla erityisen tarkkana. Jopa elintarvikekaupoissa saatettiin lyödä kassaan ylimääräisiä tuotteita tai vaihtorahaa antaa liian vähän. (Tosin homma toimi toisinaan myös meidän eduksi). Oma lukunsa oli turistikrääsää myyvät kojukauppiaat. Paras tapaus sattui päivä ennen lähtöä, kun oli tarkoitus käydä ostamassa pari lasilautasta. Lähtöhinta parille keramiikka lautaselle taisi olla jopa 350 000 rupiaa. Jo alusta pyrittiin tekemään myyjälle selväksi, että yli 80 000:lla emme lautasia aio ostaa. No tämä sinnikäs madame pysyi korkeissa hinnoissaan, kunnes alettiin ottaa askelia poispäin. Joka askeleella hinta karisi vähintään 50 000 rupiaa, kunnes myyjä lopulta myöntyi tarjoamaamme 80 000:een. Mutta sitten se varsinainen vääntö vasta alkoi. Yhtääkkiä myyjä ei halunnutkaan myydä meille oranssia lasilautasta, vaikka juuri sen halusimme. No siinä hetken väännettyämme myyjä myöntyi ja lähti paketoimaan punaista ja oranssia lautasta. No seuraavaksi tämä myyjä alkoi väittää, että olimme tarjonneet lautasista 90 000, mikä nyt oli täyttä valetta. Ja taas alkoi vääntö. Okei okei, myyjä sanoi lopuksi. Paras kohta oli, kun ojensimme myyjättärelle 100 000 rupian setelin; yhtäkkiä myyjältä ei löytynytkään vaihtorahaa. Tässä vaiheessa alkoi jo höyry nousta korvista. Todettiin myyjälle, että otetaan tuosta pari cd-levyä mukaan, ja sitten ollaan sujut. Pari nopeaa askelta, cd:t kouraan, ja menoksi. Myyjätär jäi taakse manailemaan jotain itsekseen. Ei taidettu olla niitä parhaita linssiin viilattavia. 

Raivostuttavista myyjistä ja muista sähläreistä huolimatta Bali on aivan ihana paikka. Uskonto ja taide näkyvät saaren jokapäiväisessä elämässä. Jumalia ja henkiä yritetään lepytellä mitä omituisimmilla konsteilla. Veistoksia, patsaita ja koristeita löytyy lähes joka nurkalta. Voitte siis uskoa, että valokuvattavaa saarelta tosiaan löytyy. Toisen viikon tiistaina lähdettiin suomalaisten maailmanympärimatkalaisten Ilpon ja Raisan (terveisiä!) sekä paikallisen oppaan kanssa kiertelemään Balia. Käytiin ihastelemassa tulivuorta ja kahta paikallista temppeliä sekä tutustumassa puunveistotaiteeseen sekä Batiikki-kankaan painantaan. Niin päästiinhän me vierailemaan kahviplantaasillakin. Hauska piirre Balissa on, että jokainen kylä oli omistautunut jollekin taiteen lajille. Yksi kylä oli täynnä kiviveistoksia, toinen tuulikelloja, kolmas puuveistoksia ja niin edelleen. Opastettu Bali-kierros oli loistotapa nähdä muutakin Balia kun vain Kutan alue. 

Alkuperäisenä tarkoituksenamme oli matkata Balilta itään Gili-saarille, joista olimme kuulleet paljon hyvää. Suunnitelmat kuitenkin karisivat, sillä saarille olisi kestänyt slowboatilla jopa 12 tuntia. Pika-aluksella mestoille olisi päässyt noin kolmessa tunnissa, mutta yli 100€ maksavat liput olivat budjetillemme liikaa. No jääpä jotain nähtävää seuraavalle kerralle. 

Tapsasta kehittyi muuten niin katu-uskottava surffari, että aasialaiset turistit halusivat ehdottomasti hänet mukaan valokuviinsa. :) 

Nyt on Bali ja samalla miljonäärin elämä (rupioissa siis) jäänyt taa ja koulu on taas käynnissä. Uskomatonta kyllä, enää neljä viikkoa ja kouluhommat on paketissa, mutta sittenhän se seikkailu vasta alkaa. 

t. Lotta ja Tapio