Pulau Tioman

Pulau Tioman lautalta kuvattuna.

                                                 Tavarat kyytiin ja miehet maasturin lavalle.

                                        Tie halki viidakon. Jyrkkää nousua maasturin kyydissä

                                                       noin 5 min. 

                                                       Näkymä mökkimme terassilta.

                                             Paikalliset grillimestarit.

                                             Suuri mutta vaaraton.

                                            Grillijuhlat rannalla.

                                             Kokko.

Terveisiä Tiomanilta, saarelta, joka lasketaan maailman kymmenen kauneimman saaren joukkoon. Matka itse saarelle oli työn ja tuskan takana. Matkaan lähdettiin Chinatownin bussiasemalta klo 22.00. Vaikka ulkona mittarilukemat olivat varmasti lähemmäs 30, niin sisällä bussissa hyytävä ilmastointi sai ihon kananlihalle ja nenänpäät kylmiksi. Lisäksi bussissa esittäytyi koko hyönteismaailman kerma. 

Perillä Mersingin satamakaupunkissa oltiin o3.40. Kaupunki oli täysin kuollut ja ensimmäisen lautan lähtöön oli vielä reilu neljä tuntia aikaa. Kaupungin majoitustarjonta näytti lähinnä luotaantyöntävältä, ja päätimme nuukailla ja leiriytyä lauttasatamaan odottamaan aamun ensimmäisen lautan lähtöä. Yhdeksänhenkinen joukkomme oli kasvanut tässä vaiheessa reiluun 19 henkeen, kun Kuala Lumpurista lähtenyt viimeinen yöbussi toi lauttaterminaaliin lisää tuttuja. Lautta kohti Tiomanin saarta lähti ajallaan eli 7.30. Ja jo reilun parin tunnin päästä päästiin ihastelemaan merestä nousevaa vihreää saarta. Saari on pääosin tietön, ja monille sen rannoille on pääsy ainoastaan vesiteitse. Olimme varanneet majoituksen saaren ainoalta itäpuoleiselta rannalta, jonne päästäkseen oli hypättävä nelivetojeepin kyytiin, joka huristeli uskomattoman jyrkkää ja huonokuntoista viidakkotietä länsipuolelta itäpuolelle. Melkoista kyytiä siis. 

Perille päästyämme heitettiin tavarat rantamökkiin ja painuttiin suoraa tietä Etelä-Kiinanmeren syleilyyn. Päivät kuluivatkin lähinnä rannalla makoillen, uiden ja lepäillen. Viimeisenä iltana meille oli järjestetty grillijuhlat yhdessä rantaravintolassa. Ravintolan henkilökunta teki kaikkensa meidän viihdyttämiseksi. Rannalle oli sytytetty iso kokko, ja paikalliset lapset ampuivat taivaalle raketteja. Hieman kyllä hirvitti siinä vaiheessa kun noin kolmevuotias pienokainen laittoi raketteja palamaan. Mitäköhän TUKES sanoisi tästä?

Isännät kantoivat pöytiin herkkuja minkä kerkesivät. Vatsat täyttyivät kanankoivista, riisistä, mustekalasta ja paikallisesta erikoisuudesta; kalasta jonka nimi jäi epäselväksi. Ruoka oli taivaallista.  

Seuraavana aamuna herättiin 6.15 ja pakkauduttiin jeeppeihin, jotka veivät meidät länsirannan lauttaterminaaliin. Viisi meistä oli päättänyt lähteä saarelta aamun ensimmäisellä lautalla. Tämä osoittautui loistopäätökseksi, sillä saimme hommattua viimeiset liput klo 13.00 lähtevään Kuala Lumpurin bussiin. Myöhemmin meille selvisi, että lähes kaikki päivän Mersing - KL bussivuorot olivat loppuunmyytyjä. Täytyy pitää peukkuja, jotta loputkin porukasta saadaan takaisin kaupunkiin. Mersing ei todellakaan ole se paras mahdollinen paikka toimettomaan lusimiseen. Ainakaan näin Ramadanin aikana. 

Kirjoitettavaa ja kerrottavaa on vaikka kuinka paljon. Antaa kuvien puhua puolestaan. :)

 

Lotta